keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Luumunyytit ja aromikas yrtti-iiso


Tällä kertaa luumut kääriytyvät rapean filotaikinan uumeniin, mausteenaan anikselta maistuvaa yrtti-iisoa. Niin herkullista!

Luumunyytit filotaikinasta

n. 100 g filotaikinaa
50 g sulatettua voita
½ dl ruokosokeria tai tavallista
2 tl hienonnettua yrtti-iisoa tai 1 tl kuivattua anista
n. 2 dl luumuja puolitettuna


Sulata filotaikina pakkauksen ohjeen mukaan. Leikkaa taikinasta neliöitä.
Irrota taikinasta yksi lehti kerrallaan, siirrä pellille leivinpaperin päälle ja voitele kevyesti voisulalla.
Ripottele voin päälle sokeria ja hienonnettua yrttiä. Toista kerroksia, yhteensä 4 tai 5 kerrosta.
Asettele päällimmäiselle lehdelle voin, sokerin ja yrttien päälle luumunpuolikkaita. Nosta taikina kulmistaan ylös ja purista nyytiksi.
Paista 200 asteisessa uunissa noin 5 - 8 minuuttia tai kunnes nyytit ovat kullanruskeita.



Jos et ole ennen käsitellyt filotaikinaa, kannattaa kokeilla helpompia neliöitä.

Luumuneliöt filotaikinasta

n. 100 g filotaikinaa
50 g sulatettua voita
½ dl ruokosokeria tai tavallista
2 tl hienonnettua yrtti-iisoa tai hienonnettua tuoretta rosmariinia
n. 2 dl luumuja


Sulata filotaikina pakkauksen ohjeen mukaan. Leikkaa taikinasta noin pellin kokoinen pala tai kaksi pienempää palaa, jolloin taikinaa on helpompi käsitellä.
Pane uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
Irrota taikinasta yksi lehti kerrallaan, siirrä pellille leivinpaperin päälle ja voitele kevyesti voisulalla.
Ripottele voin päälle sokeria ja hienonnettua yrttiä. Toista kerroksia, yhteensä 5 tai 6 kerrosta.
Asettele päällimmäiselle lehdelle voin, sokerin ja yrttien päälle luumunpuolikkaita (tai viipaleita, mikäli luumut ovat isoja.)
Paista noin 5 - 8 minuuttia tai kunnes reunat ja pinta ovat kullanruskeita.

Vinkki: Voit leikata jäisestä filotaikinarullasta sopivan palan sulamaan tai jos sulatat koko taikinan, jäljelle jäänyt sulatettu filo säilyy jääkaapissa noin viikon.


Koristelin valmiit luumuneliöt yrtti-iison kukkien terälehdillä. Alakuvan neliöt on maustettu tuoreella rosmariinilla. Ne olivat tosi herkullisia myös.



Yrtti-iiso (Agastache foeniculum)
Yrtti-iisolla näyttää olevan monta nimeä: anisiiso, anisiisoppi, intianminttu, minttuanis. Yhtäkaikki - anikselta ja lakritsalta tuoksuva ja maistuva makeahko kauniskukkainen yrtti. Sen pitäisi olla monivuotinen, mutta melko usein se ei sitä kuitenkaan ole. Siementaimia onneksi tupsahtelee sinne tänne, joten ei hätää. Yrtti-iiso sopii moniin jälkiruokiin, hillojen mausteeksi ja vallan mainiota se on teenä. Usein hauduttelen sitä yhdessä sitruunamelissan kanssa.



Talitiaiset yllättivät
Talitiaiset ovat aika söpöjä, mutta myös aika häikäilemättömiä. Tyttäreni jäähdytteli suklaakeksejä ulkona kuvun alla. Linnut kiinnostuivat tuoksusta oitis ja hups hei, lennättivät kuvun tiehensä ja ryhtyivät herkuttelemaan. Nappasivat nokkaansa jopa pari kokonaista keksiä ja hivuttivat ne rappusia pitkin pihamaalle.

lauantai 25. syyskuuta 2010

Puutarhan uljaat lyhtykoisot


Puutarhassani ovat nyt kauneimmillaan lyhtykoisot (Physalis alkekengi). Ne loistavat syksyn upeaa hehkuvaa oranssia. Istutin lyhtykoison taimen vasta muutama vuosi sitten. Viime vuonna oksissa keikkui pari lyhtyä, mutta nyt niitä on satoja.


Talon seinustaa kiipeilevää villiviiniä piti kesällä hieman katkoa sen kiipeiltyä ränneihin. Olin jo heittämässä köynnöstä kompostiin. Kokeilin taivuttaa sitä kranssiksi ja sehän olikin helppoa. Nyt kranssi sai somisteeksi pihlajanmarjoja sekä marja-aroniaa ja lyhtykoisoja.



Solmin niitä vielä pellavanaruihin. Naruja ripustin oviaukkoihin ja nyt ne heiluvat mukavasti ohi kulkiessa ja piristävät syksyisillä väreillään.


Alunperin innostuin näistä oransseista lyhdyistä ollessani Turussa ystäväni upeassa taidenäyttelyssä. Nautittuamme näyttelystä, siirryimme lyhtykoisoilla somistettuun pöytään, joka oli täynnänsä ihania syksyisiä herkkuja.

Luonto on nyt niin kaunis, että sisällä ei malttaisi olla lainkaan. Valloittava syksy!


maanantai 20. syyskuuta 2010

Sienipiiraat ja yrttitarhan antia


Runsaasta sienisadosta yritän keksiä monenmoista tarjottavaa. Nämä sienipiiraat maistuvat aivan ihanilta pimenevinä ja viilenevinä syysiltoina teen kanssa.

Sienipiiraat

Taikina:
annos tavallista tai gluteenitonta sämpylätaikinaa (2 ½ dl nestettä)

Täyte:
1 l mustatorvisieniä tai suppilovahveroita paloiteltuna
1 punasipuli hienonnettuna
nokare voita
pieni loraus balsamiviinietikkaa
suolaa
mustapippuria
hienonnettua persiljaa
tuoretta timjamia
150 g tuorejuustoa

Voiteluun:
1 kananmuna

Leivo pehmeä sämpylätaikina ja kohota se leivinliinalla peitettynä.
Kun taikina on kohonnut, leivo siitä tanko ja jaa 14 samankokoiseen osaan. Pyöritä palat sämpylöiksi.
Siirrä sämpylät kahdelle pellille leivinpaperin päälle. Jätä isot välit. Peitä pellit leivinliinalla ja kohota lämpimässä paikassa.
Pane uuni kuumenemaan 225 asteeseen.

Valmista sillä välin täyte. Sekoittele paloiteltuja sieniä pannussa ilman rasvaa, kunnes neste on haihtunut. Lisää pannulle nokare voita sekä sipulit ja sekoittele, kunnes sipulit ovat läpikuultavia. Lisää pieni loraus balsamiviinietikkaa ja mausta suolalla, pippurilla, persiljalla ja timjamilla.

Paina kohonneisiin sämpylöihin napakasti lasin pohjan avulla syvennys. Voitele sämpylöiden reunat kananmunalla ja annostele jokaiseen syvennykseen nokare tuorejuustoa ja sieniseosta.
Paista noin 10 minuuttia uunin keskitasossa.



Yrttitarhan antia
Nyt ovat käsillä viimeiset hetket kuivatella yrttitarhan antimia. Kaikki minttulajikkeeni ovat jo päässeet purnukoihin. Erilaisista mintuista on sitten mukava haudutella iltateetä. Tee on muuten aivan eri makuista kuin minttu-pussitee. Jos lämpimät säät jatkuvat, vielä olisi poimittavaa. Mintut ovat levinneet ihan mahdottomasti.

Viherminttua, joka sopii parhaiten ruoanlaittoon, aion silputa oliiviöljyn joukkoon ja pakastaa jääkuutiorasioissa. Sulaneen kuution käytän sitten salaatinkastikkeeseen ja kaikki kesän maut ovat tallessa.


Ruukussa kasvava rosmariini pitää pian pelastaa sisälle. Osan oksista leikkaan ja pakastan. Rosmariinin väri ja aromi säilyy yllättävän hyvin pakastimessa. Basilikat päätyvät pestoksi sekä yrttisekoituksiin. Yrttisekoitukset pakastan pieniin pusseihin ja käytän leivontaan tai yrttilevitteeseen.

Yllä olevissa kuvissa kirjavalehtinen yrtti on ananasminttu ja alla olevissa kuvissa ilta-auringossa kylpee omenaminttu.



torstai 16. syyskuuta 2010

Keikautin keikauskakkua


En aiemmin tiennyt, että kotimaiset luumut voivat olla niin herkullisia. Ainakin tämä upean värinen kaunokainen, joka puutarhassamme kasvaa, ja josta minulla ei ole aavistustakaan mikä lajike se on, on sarjassaan aromaattisin mitä olen maistanut. Viime vuosina puu on tarjonnut parastaan oksat notkuen.

Luumut sopivat ihanasti keikauskakkuihin. Olen tehnyt tätä kakkua myös omenoista ja siitäkin tulee todella hyvä.

Keikauskakku

Vuoan pohjalle:
luumuja
50 g voita
1 dl fariinisokeria
1 tl kanelia


Kakkutaikina:
3 kananmunaa
2 dl sokeria
50 g voita sulatettuna
1 ½ dl omenasosetta
3 ½ dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria


Kuumenna uuni 175 asteeseen. Leikkaa leivinpaperista kakkuvuoan (halk. 23 cm) pohjalle sopivan kokoinen pala. Voitele kakkuvuoan reunat.
Leikkaa voi ohuiksi lastuiksi ja pane lastut leivinpaperin päälle. Ripottele fariinisokeri ja kaneli voilastujen päälle.
Puolita luumut, poista kivet ja asettele luumut vuokaan voin ja sokerin päälle.

Vatkaa kananmunat ja sokeri sähkövatkaimella vaaleaksi, kuohkeaksi vaahdoksi.
Sulata voi ja lisää joukkoon omenasose. Kaada seos muna-sokerivaahtoon ja sekoita varovasti.
Sekoita keskenään kuivat aineet ja lisää ne taikinaan varovasti käännellen.
Kaada taikina luumujen päälle ja kypsennä uunissa noin 50 minuuttia. Kokeile kypsyyttä puutikulla kakun keskikohdasta.
Jäähdytä kakkua vuoassaan ja kumoa tarjoilulautaselle.

"Älä tule paha kakku - tule hyvä kakku!"



Luumuhillo on ihan omanlaistansa - voimakasta ja aromikasta. Vahvana se käy hyvin juustotarjottimelle. Olen aiempina vuosina tehnyt luumuista myös kastiketta, jonka olen maustanut hunajalla ja appelsiinilla. Kastikkeen olen pakastanut ja tarjonnut juustokakun seurana. Mahtava yhdistelmä!