perjantai 29. huhtikuuta 2011

Munakoisoleivät ja kevään ihana valo


Olen aina pitänyt munakoisosta. Sitä voi käyttää niin monipuolisesti ja se on aika täyttävää. Teen silloin tällöin lämpimiä voileipiä ja uunipaahdetut munakoisot sopivat erityisen hyvin leiville. Ruokaisuutta lisäsin vielä sardiineilla, mutta ne voi hyvin jättää poiskin.

Munakoisoleivät
(4:lle)

1 munakoiso (n. 500 g)
2 rkl öljyä
1 tl suolaa
ripaus mustapippuria
8 palaa leipää

125 g ricottajuustoa tai pehmeää raejuustoa
(1 prk sardiineja, n. 100 g)
nippu rucolasalaattia
4 - 6 tomaattia viipaleina
pieni punasipuli renkaina
parmesaania lastuina

Pane uuni kuumenemaan 225 asteeseen.
Leikkaa munakoiso viipaleiksi ja levitä viipaleet pellille leivinpaperin päälle. Valuta munakoisoille öljyä ja ripottele pintaan suolaa ja mustapippuria.
Paista uunissa noin 20 minuuttia.

Levitä leipäviipaleet toiselle pellille, leivinpaperin päälle ja voitele ne ricottajuustolla tai haarukalla hienonnetulla raejuustolla. Jaa uunipaahdetut munakoisoviipaleet leiville ja niiden päälle (sardiinit), rucola, tomaattiviipaleet, punasipulirenkaat sekä parmesaanilastut.
Paista leipiä uunissa 5 - 10 minuuttia tai kunnes juusto on saanut hieman väriä.


Munakoisoleivät menossa uuniin.


Kevään taikaa
Kevään valo on niin ihmeellisen kaunista. Hetket juuri ennen lehtien puhkeamista ja hennon vihreä hiirenkorvavaihe ovat minusta ihan parhaita. Luonnolla on oma tahtinsa. En lakkaa ihmettelemästä kevään tempoa - ohikiitävän nopea, täynnä voimaa ja uutuuden viehätystä.









sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Kukkasämpylät ja kirkkomiljöö


Pääsiäisaamuun liittyy paljon lapsuuden muistoja. Mikä riemullinen päivä! Muistikuvissani aurinko paistoi aina, niin kuin nytkin. Aurinkoa on myös tämän pääsiäisen kukkasämpylöissäni, joita eräs kyllä tuumasi ufoiksi. No, ovat mitä ovat, tarjoan niitä porkkanasosekeiton kanssa, jonka ohje on ollut blogissani viime keväänä.

Kukkasämpylät
(12 kpl)

2 ½ dl vettä tai maitoa
25 g hiivaa
½ tl suolaa
noin 6 dl hiivaleipävehnäjauhoja
2 rkl öljyä

Koristeluun:
kurpitsansiemeniä
seesaminsiemeniä
unikonsiemeniä

Lämmitä neste kädenlämpöiseksi ja liuota siihen hiiva.
Lisää suola ja alusta jauhot taikinaan käsin tai yleiskoneella.
Lisää öljy alustamisen loppuvaiheessa.
Peitä kulho leivinliinalla ja kohota taikina kaksinkertaiseksi lämpimässä paikassa.
Leivo kohonneesta taikinasta jauhotetulla leivinpöydällä tanko. Jaa tanko 12 tasakokoiseen palaan.
Leikkaa kukin taikinapala kahtia ja muotoile toinen pala n. 20 cm pitkäksi nauhaksi. Muotoile nauha ympyräksi. Pyöritä toinen pala pieneksi pyöreäksi palloksi ja aseta se ympyrän keskelle. Siirrä sämpylät pellille leivinpaperin päälle.
Pane uuni kuumenemaan 225 asteeseen .
Peitä sämpylät leivinliinalla ja kohota lämpimässä paikassa.
Voitele sämpylät kananmunalla ja asettele kurpitsansiemeniä sämpylöiden ympyräosiin kukan terälehtien muotoisesti. Ripottele keskelle seesaminsiemeniä tai unikonsiemeniä.
Paista kukkasämpylöitä uunin keskitasolla noin 10 minuuttia.

Porkkana-inkiväärikeitto

Ohje löytyy täältä.





Helsingin pitäjän kirkko

Olin pitkäperjantaina kuuntelemassa Johannes-passiota Helsingin pitäjän kirkossa eli Vantaan Pyhän Laurin kirkossa. Ajan usein kirkon ohi ja olen harmitellut, kun kamera on ollut kotona. Nyt muistin ottaa kameran mukaan ja sain ikuistettua upean kirkon ja sen hienoa miljöötä keväisenä iltapäivänä.
















Pääsiäisen iloa ja valoa - ihan jokaiselle!

torstai 21. huhtikuuta 2011

Valkosuklaa-karpalomuffinit ja valkoinen puutarha, osa II


Muffinit, muffinssit tai muffarit - nimi jakaa mielipiteitä, mutta itse tuote harvemmin. Juuri uunista tullut, tuoksuva, muhkea leivonnainen erilaisine variaatioineen, ulkomaisesta nimestään huolimatta, alkaa olla jo klassikko suomalaisessa kahvipöydässä tai aamiaisella. Eihän muffineista voi olla pitämättä, varsinkaan kun ne ovat niin nopeita ja helppoja valmistaa.

Valkosuklaa-karpalomuffinit
(10 kpl)

3 dl vehnäjauhoja
1 dl grahamjauhoja
2 tl leivinjauhetta
½ dl sokeria
1 ½ tl kardemummaa
3/4 dl öljyä
2 dl maitoa
1 kananmuna

Täyte:
100 g valkosuklaata
1 dl kuivattuja karpaloita tai 1 ½ dl pakastettuja

Kuorrute:
1 dl tomusokeria
2 tl vettä tai sitruunamehua

Pane uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
Paloittele suklaa karpaloiden kokoisiksi paloiksi.
Sekoita kuivat aineet isossa kulhossa.
Sekoita pienessä kulhossa öljy, maito sekä kananmuna ja kaada kuivien aineiden joukkoon. Sekoita taikinaksi, mutta sekoita mahdollisimman vähän.
Annostele puolet taikinasta 10 muffinivuokaan.
Jaa suklaapalat ja karpalot taikinan päälle ja annostele loppu taikina niiden päälle.
Paista uunin keskitasolla noin 20 minuuttia.

Valmista kuorrute sekoittamalla tomusokeri ja vesi tai sitruunamehu. Valuta kuorrutusta lusikalla hieman jäähtyneiden muffinien päälle.



Muffinit voi paistaa paperivuoissa, muffinipellillä tai silikonimuffinivuoissa. Jos käytät paperisia vuokia pane kaksi paperivuokaa sisäkkäin, jotta muffinit eivät leviäisi tai paista muffinit paperivuokineen muffinipellin tai silikonivuoan syvennyksissä.



Valkoinen puutarha omenapuun alla


Kova ikävä on jo tuonne puutarhakeinuun omenapuun alle. Oikeastaan kyllä siellä voi jo kiikkua, mutta ehkä ikävöin niitä kesän rauhallisia hetkiä, jolloin vehreys ympäröi ja voi vain nauttia puutarhasta, kylpevistä linnuista, kahvittelusta ja lukemisesta. Kuitenkin, jos joku lempivuodenaika pitäisi nimetä, se olisi juuri nyt - kevät!


Palloesikko
Palloesikko (Primula denticulata)
Valkoisen palloesikon hankin vasta viime keväänä Hyötykasviyhdistyksen taimitorilta Annalasta. Nyt on hauska seurata kuinka monta kukkavanaa siihen nousee, vai nouseeko yhtäkään. Uskon kyllä, että saan nauttia kukista, sillä samalta kauppiaalta ostamani punaiset ovat kukkineet hienosti.



Kevätpikkusydän (Dicentra formosa)
Valkoiset pikkusydämet ovat mielestäni niin somia ja herkkiä. Ne nousevat ihan ensimmäisten joukossa maasta heti lumien sulettua. Jätän aina kevätharavoinnin jälkeen pihaan muutamia pieniä lehtikasoja ja yöpakkasten aikaan peittelen taimien hentoja varsia. En ole varma onko peitteleminen tarpeen, mutta ei siitä mitään haittakaan ole ollut.




Arovuokko (Anemone sylvestris)
Arovuokko kuuluu lellikkeihini - herkkä, mutta vahva. Kukinnan jälkeen se tekee hauskat hahtuvapallot ja säilyttää pitkään vihreät lehtensä. 


Arovuokko




Morsiusleinikki (Ranunculus aconitifolius)
Runsaasti kukkiva morsiusleinikki on kaunis pienikukkainen puutarhan somistus. Toisen taimen paikkaa oli tarkoitus syksyllä vaihtaa, mutta unohdin ja nyt toinen nousee omenapuun edessä ja toinen takana. Puun takana oleva on aivan piilossa, joten siitä aion kesällä poimia oksia maljakkoon.


Särkynyt sydän (Lamprocapnos spectabilis)
Tämä kukka ei paljon esittelyitä kaipaa. Pitkään kyllä kesti kukinnan alkaminen. Ei se vieläkään kovin tuuhea ole, mutta joka vuosi se on vahvistunut ja voimistunut.


Kanadanvuokko
Lehtoängelmä
Lehtoängelmä
Alaskan kleitonia


Kanadanvuokko (Anemone canadensis)
Kanadanvuokosta varoitellaan. Minä toin sen varotuksista huolimatta pihapiirini silloin, kun kukkapenkit loistivat paljaana ja kaipasin jotain valkoista nopeaa puolikorkeaa maanpeittokasvia. Hyvin se on tehtävästään suoriutunut. Nyt se tunkee jopa nurmikon läpi. Ei se mielestäni ole alleen mitään tukahduttanut, mutta kyllä sitä on pitänyt kurittaa.

Lehtoängelmä (Thalictrum aquilegiifolium)
Aivan uusi tuttavuus tämä lehtoängelmä. Istutin sen ihan väärään paikkaan. En tajunnut sen kasvavan niin korkeaksi ja se oli aivan hassun näköinen omenapuun ja juhannusruusun edessä. Syksyllä tämänkin unohdin siirtää, joten sillä on muutto tiedossa heti kukinnan jälkeen. Vai voisikohan sen nyt keväällä siirtää?

Alaskankleitonia (Claytonia sibirica)
Meinasin tämän kasvin kiskaista rikkaruohona pois. Puutarhakirjaa selailtuani, luulen sen olevan Alaskan kleitonia. Mainioksi maanpeittokasviksi kehuttu. Mistä lie tullut? Varmaan jonkun taimipotin mukana.



Ja viimeinen valkoisena kukkiva kasvi puutarhassani on pallohortensia (Hydrangea arborescens). Tämäkin yksi lellikeistäni. Kiitollinen pensas, joka työntelee nuppujaan jo kesäkuussa ja kukkii heinäkuusta pakkasiin saakka. Mahtavan kaunis myös kuivakukkana. Kuvassa kukat ovat juuri auenneet ja ovat valkoiset, mutta myöhemmin ne muuttuvat limen sävyisiksi. Oikeastaan ne ovat minusta melkeinpä kauniimpia limen vihreinä kuin valkoisina. Mistäköhän tämä värin muuttuminen johtuu?



Valkoisista toivon tänne omenapuiden alle vielä varjoliljaa sekä rohtosormustinkukkaa. Varjoliljoja olen istuttanut vaikka kuinka monta, mutta yksikään ei ole noussut. Olen jo luopunut valkoisten metsästyksestä ja istuttanut muutaman kerran punaisia varjoliljoja, mutta eivät nekään ole nousseet. Varjoliljan pitäisi kai olla aika helppokin, mutta ne eivät jostain syystä pidä minusta, mokomat.

Valkoisten kukkien joukossa kasvaa sinisävyisistä: sarviorvokkia, tuoksuorvokkia, lehtosinilatvaa, aitoukonhattua, jalokelloa, vuorikaunokkia, iisoppia, loistosalviaa ja kuunliljaa.

lauantai 16. huhtikuuta 2011

Minttusuklaavanukas ja valkoinen puutarha, osa I


Sanotaan, että jälkiruoka kruunaa aterian -  niin se taitaa olla. Varsinkin viikonloppuisin kaipaan ruoan jälkeen jotain herkkua. Ei sen tarvitse olla mitään ihmeellistä tai kovin vaativaa, mutta kunhan saan "suun makiaksi", hykertelen tyytyväisyydestä.

Keitellessäni suklaavanukasta, saan usein kuulla ilahtuneita huudahduksia. Kaikki suklaiset herkut ovat meillä  erityisesti nuorison mieleen. Minulle suklaa ei ole mitenkään intohimo, mutta ei itsetehdystä suklaavanukkaasta voi olla pitämättä, varsinkaan tästä minttuisesta. Kaapeistani löytyy vielä muutama purkki kuivattua omenaminttua. Kohta uudet jo puskevat maasta, joten kuivattuja on hyvä nyt käyttää. Jauhoin mintun lehtiä morttelissa oikein hienoksi ja voi mikä ihana tuoksu niistä tulvahtikaan - kesän tuoksu!

Minttusuklaavanukas
(4:lle)

6 ½ dl maitoa (osa voi olla myös kermaa)
½ dl sokeria
1 ½ tl vaniljasokeria
3 rkl kaakaojauhetta
1 - 2 tl kuivattua minttua morttelissa jauhettuna
3/4 dl maissitärkkelysjauhoa
1 kananmuna
Koristeluun tuoreita mintun lehtiä

Mittaa kaikki aineet pinnoitettuun kattilaan ja sekoita hyvin ennen kuin alat kuumentaa.
Kuumenna koko ajan sekoittaen, kunnes seos muuttuu sakeaksi ja kiehahtaa.
Katkaise levystä virta ja jatka sekoittamista vielä muutaman minuutin ajan.
Kaada kiisseli jälkiruokakulhoihin. Peitä kelmulla ja pane jääkaappiin noin 3 tunniksi, jotta vanukas hyytyy.
Koristele tarjolle tuotaessa mintun lehdillä.

Omenaminttu (Mentha suaveolens)

Puutarhasuunnitelmia

Puutarhasta paljastuu joka päivä uusia kohtia lumen alta ja ajatukset karkaavat kesään. Tutkailen päivittäin mitä sieltä maasta nouseekaan ja verestän muistiani kasvien nimillä. En minä kyllä latinan kielisiä nimiä muista kuin osasta kasveja, mutta niistä on hauska ottaa selvää. Puutarhakirjat ovat nyt ahkerassa käytössä. Jos tarvitset suunnitteluvinkkejä puutarhaasi, voin lämpimästi suositella uusinta ihanaa opustani: Saaripalsta-blogin Saila Roution kirjaa Oman pihan suunnittelu.




Valkoinen puutarha jasmikkeen varjossa

Olen jakanut puutarhani värialueisiin: valkoinen, valko-sininen, punainen ja keltainen. Sateenvarjomaisesti kasvavan pihajasmikkeen alle on aika luontevasti muotoutunut valkoisten perennojen alue. Varjoisassa paikassa valkoiset kukat ikäänkuin hohtavat ja tuovat hienosti tilan tuntua. Olen istuttanut valkoisten joukkoon ripauksen sinistä (lemmikkejä, kevätkaihonkukkia, rentoakankaalia), jotta alue ei olisi yksitoikkoinen. Tämä valkoinen puutarha ei ole muotoutunut hetkessä, vaan se on vaatinut monta monituista kokeilua ja kasvin siirtoa. Kauneimmillaan se on ehdottomasti alkukesästä. Kukkien kuihduttua, suremaan en jää, sillä heinäkuussa jasmike avaa valkoiset, valloittavat, ihanasti tuoksuvat kukkanuppunsa.

Rönsytiarella

Rönsytiarella (Tiarella cordifolia)
Nämä suloiset kukat ovat melko uusi tuttavuus minulle. Ne viihtyvät varjossa ja ovat levinneet vinhaa vauhtia. Kukat ovat kuin pitsiä ja ruotsiksi niiden nimi onkin spetsmössa, pitsihattu.

Tarhakalliokielo (Polygonatum x hybridum)
Kalliokielot eivät aluksi viihtyneet istutettuani ne aivan jasmikkeen juurelle. Luulen, että paikka oli niille liian kuiva tai sitten multakerros oli liian ohut. Pari vuotta sitten siirsin kielot ja voi mitä tapahtuikaan - niistähän kasvoi jättiläisiä. Kerrassaan hurmaava kasvi kaartuvine varsineen ja vaniljalta tuoksuvine kukkakelloineen.

Tarhakalliokielo


Tuoksumatara (Galium odoratum)
Tämän kasvin viehätys on lehtien upeassa vaalean vihreässä kevätvärissä, kauniissa lehtimuodossa, herkässä kukinnassa ja aivan suunnattoman hienossa tuoksussa. Mielestäni tuoksu on kuin laventelissa ja mikä merkillisintä, tuoksu tulee ilmeisesti lehdistä, koska tunnistin tuoksun nytkin, kun hieman haravoin.

Tuoksumatara

Varjohiippa (Epimedium x youngianum)
Tämä kasvi selvästi kaipaa jotain, sillä se ei ole levinnyt haluamassani tahdissa. Soisin sen viihtyvän paremmin, sillä varjohiipalla on ainavihannat erikoisen muotoiset lehdet ja hauskat, mutta kauniin herkät nuokkuvat kukat.

Varjohiippa


Jasmikkeen varjossa kasvaa myös köynnöshortensia, marjakuusi, taponlehtiä, saniaisia, kuunliljoja ja kivikkokilkkaa.

Pihajasmike

Puutarhan jakaminen värialueisiin ei muuten ole ollut oma ideani, vaan ihanan ystäväni, joka on vihersuunnittelija. Puutarha oli melko hoitamaton, kun muutimme tänne vähän yli kymmenen vuotta sitten. Kaikkien remonttien keskellä tarvitsin apua suunnitteluun, eikä minulla ollut paljon kokemusta tuolloin puutarhan hoidosta, joten apu tuli todella tarpeeseen. Kaikki kunnia siis alan ammattilaisille!