Pitkiksi venähtäneet minttuni kaipasivat saksimista, joten tämän vuoden simasta tulikin minttusimaa.Tein siman ihan fariinisokeripakkauksen ohjeen mukaan, mutta heitin ison nipun minttua kattilaan siinä vaiheessa, kun kiehautin osan vedestä. Mintunvarret saivat jäädä kattilaan vuorokaudeksi aromeitaan antamaan. Poimin varret pois kattilasta ennen pullottamista.
Mintusta tuli oikein kiva säväys simaan. Pitääkin kesällä tehdä uudelleen, mutta silloin taidan kokeilla raparperi-minttusimaa.
Nilkkaani täällä parannellessa minulla ei ainakaan ole ollut tylsää. Oravanpoikaset ovat joka päivä pitäneet minulle seuraa. Uteliaina ne tulevat kurkkimaan pienen käyttämättömän ullakon ovesta, jonka muuten itse avaavat, ja josta selvästi kokeilevat lähteä ensimmäisille retkilleen. Ne hyppivät ovea vasten ja harjoittelevat kiipeämistä. Niin huojuvaa tuo niiden meno on, että joudun välillä sulkemaan silmäni. Yksi on jo päässyt alas, joko seinää vasten tai veikkaanpa, että pudota mätkähtänyt. Niin niille yleensä käy.
Näitä suloisia suukkosia olen ihmetellyt. Taitavat nuolaista toistensa suupielistä makoisia maidonrippeitä.
 |  |
Tekstit
Ihanan simaisat vappukuvat!
VastaaPoistaHauskaa vappua sinullekin! En tehnyt tänä vuonna simaa,mutta tuo minttu siinä kuulostaa houkuttelevalta!
VastaaPoistaNilkalle paranemisiin,ja miten ihania pikku kavereita sinulla onkaan seurana! Täällä ei ole lainkaan oravia...
Voi kyllä sinun nilkkasi paranee ihan huomaamatta, kun tuollaista seuraa siellä.
VastaaPoistaAivan hurmaavia!
Kiitos viestistäsi = ) Vastaus saapuu pikapuoliin!!!
Nyt pääsin kirjoittamaan pari kertaa olen yrittänyt ja keskeytys tullut :) Ihania asukkeja sinulla on siellä ei kovin ujoja kun kuvattavaksi ovat suostuneet...puhumattakaan pusukuvasta ;)
VastaaPoistaSimat ja munkit syöty ja arkea kohti taas mennään.
Toivottavasti nilkkasi on jo kunnossa.
Halit täältä!
Marie
Rva Pioni: Kivat muistot kuvina, sillä simat on jo juotu :)
VastaaPoistaYaelian: Oho, ei lainkaan oravia siellä, varmaankin liian lämmin ilmasto niille.
Minttu antoi tosiaan kivan säväyksen simaan. Kiitos toivotuksista, nilkka on jo parempi.
Taru: Tänään sieltä kurkisti kolme pikkunaamaa aivan suloisessa rivissä ja tietenkin juuri silloin muistikortti tyhjeni. Toinenkin pesue näyttäytyi lyhyesti. Ne olivat selvästi pienempiä ja aivan ylisöpöjä.
Marie: Nämä asukit ovat aikamoisen uteliaita. Yritän toki olla ihan hiljaa ja paikalla, kun niitä seurailen. Tänään emokin näyttäytyi ja heti yrittivät pikkuiset imemään. Suloisia!
Nilkka on jo parempi, huomenna töihin :) Halit!
Hei Omenaminttu! Ihania vappukuvia. Itsellä jäi simat tekemättä ja munkitkin paistamatta. Kuviesi kautta nyt sitten herkuttelen niillä :) etenkin nuo munkit, nam nam nam. Josko paistaisi niitä ensi viikonlopun juhliin, kun sukulaiset tulevat onnittelemaan pientä ukkelia.
VastaaPoistaOi, oravat jo ovat saaneet poikasensa!
VastaaPoistaRaparperi-minttusima kuulostaa sellaiselta, että sen ohje olisi mukava saada sitten aikanaan. Äidinäitini teki simaa hellejuomaksi, joten ajatus kesäpäivästä ja simasta on täynnä rakkaita muistoja.
Ekaterina: Minä ajattelin vielä uppopaiston uusintakierrosta viikonlopulle, todennäköisesti churroja. Onnea pikku-ukkelille!
VastaaPoistaLumiomena: Niin se muuten on sima tainnut olla kesäjuomaa aikanaan. Voisinpa hyvinkin laittaa kesällä sitten reseptin tänne.
IIIIhanat pussaavat oravat! =D
VastaaPoistaKylläpäs on herkullisia kuvia simasta ja munkeista!
VastaaPoistaJa voi noita oravia.. :)
Ihanat pikkuoravat! Voi kuinka suloisia ne on! :)
VastaaPoistaMulla jäi simat laittamatta enkä vieläkään ole saanut sitä käymään. Taidan koittaa minttua minäkin, kiitos vinkistä! :)
Mukavaa viikonloppua!
Una: Eikö olekin suloiset? Ja ne pussailivat monta kertaa.
VastaaPoistaMarika: Oravia on ollut tosi hauska seurata.
Sari: Onhan tässä koko tuleva kesä aikaa tehdä simaa, ennen sima olikin kesäjuoma.
Mukavaa viikonloppua sinne myös!