Valmistan usein perunoita ja muita kasviksia uunissa. Uunin lämpö antaa niille aivan omanlaisensa aromin, aavistuksen makean ja paahtuneen. Perunoihin tulee hieman rapea kuori ja sipuli se vasta muuntautuukin juhlavaksi. Uunikasvikset ovat myös mitä mainiointa kesäruokaa. Perunoiksi valitsen silloin uusia perunoita sekä kauden muita kasviksia ja paistoaikaa hieman lyhennän. Aivan ihanaa lihan tai kalan seurana!
Rakastan ruokia, joista saa loihdittua vielä uuden helpon ruoan. Näitä uunikasviksia jäi tähteeksi ja tein niistä seuraavana päivänä pitsan. Se oli tavattoman hyvää, joten laitan siitä kuvan ja reseptin seuraavaan postaukseen.
Uunikasvikset
n. 1 kg perunoita
4 porkkanaa
3 punasipulia
1 rasia kirsikkatomaatteja
1 paprika
oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria
tuoretta rosmariinia
Kuumenna uuni 225 asteeseen.
Pese perunat ja viipaloi (kuorineen). Pese ja kuori porkkanat ja viipaloi. Kuori ja lohko sipulit.
Levitä kasvikset pellille leivinpaperin päälle. Valuta öljyä kasvisten päälle ja ripottele pintaan suolaa, mustapippuria ja rosmariinia.
Paista uunissa noin 20 minuuttia tai kunnes kasvikset ovat saaneet hieman väriä.
Paloittele paprika ja puolita tomaatit. Lisää ne pellille ja paista vielä noin 10 minuuttia. Varmista perunoiden kypsyys.
Kirjeitä
Kävin viikonloppuna vanhempieni luona lukemassa edesmenneen mummini ja pappani hiljattain löytyneitä kirjeitä sota-ajalta. Voi miten nuo kirjeet ovatkaan vallanneet ajatukseni. Niissä mummi kertoo, kuinka hän Viipurista lähti vauva kainalossa, mukanaan vain päällään olevat vaatteet ja laukkuun pakatut vauvanvarusteet. Vauva oli äitini. Pappa puolestaan kirjoittaa eturintamalta. Kyllä historia tuli minulle järkyttävän todeksi! Myös suuri ikävä valtasi mielen. Heräsi niin suunnattoman paljon ajatuksia, että niiden sulattelemiseen menee vielä pitkä tovi.
 |  |
 |  |
Kirjeet luettuani, kävin pienellä ilta-ajelulla. Oli upea ilta ja kevät kauneimmillaan. Näissä maisemissa oli hyvä olla.
Tekstit
Meillä tehdään usein uunikasviksia, ainakin kymmenellä eri versiolla. Tykkään käyttää bataattia, se kypsyykin nopsasti. Oi, rosmariini näyttää punasipulien kanssa niin herkulta kuvassa! Ja kiitos Fanni & Kaneliin linkittämisestä ja ihanasta kommentistasi!
VastaaPoistaRakastan uunikasviksia,ja yleensä lisään hieman balsamietikkaa mukaan. Mikä suuri aarre nuo vanhat isovanhempiesi kirjeet ovatkaan.Voin kuvitella miltä tuntui lukea heidän kirjeensä.
VastaaPoistaKuvasi ovat taas niin kauniit!
Reseptivihkoni paisuu taas, kiitos sinun : )
VastaaPoistaIhanan tuntuinen kesäruoaksikin.
Kertomasi kirjeet ja nuo maisemakuvat sopivat jotenkin hyvin yhteen.
Kauniit kuvat. Uskomattoman hienon muiston saat. Minulle onneksi mummo ehti kertoa evakkoon lähdöistä ja muista tuon ajan tapahtumista.. Eikä sitä voi silti oikein käsittää.
VastaaPoistaNälkä tuli noista uunikasviksista! Meilläkin syödään tuontapaisia kasviksia usein, usein mukana on myös vähän bataattia ja purjoa, joka sopii uunikasvikseksi yllättävän hyvin.
VastaaPoistaUskon, että kirjelöytö on mykistävä ja pohdituttava, ihan ainutlaatuinen. Sen voi aistia jo tuosta kirjekuvasta!
Tiina: Kiitos ja ole hyvä! Seuraan ilolla Fanni & Kanelia :) Uunikasviksia voi tosiaan ihanasti muunnella monella tapaa.
VastaaPoistaYaelian: Aika monta nenäliinaa kului, kun kirjeitä luin. Ne ovat totisesti aarteita.
Taru: Hauskaa, että reseptivihko paisuu :) Niin helppo ja hyvä ruoka!
Elisa: Kiitos. Evakkoon lähdöt ovat tainneet olla niin kipeä muisto, että mummi ei niistä juuri puhunut. Ja totta, sitä ei todellakaan oikein voi käsittää!
Jenni: Meilläkin tykätään paljon bataatista. Kirjelöytö on tosiaan mykistävä ja aivan kuin rakkaat isovanhempani taas olisivat täällä.
Uunikasviksista pidän minäkin. En jostain syystä syö kovin mielelläni perunaa, joten teen usein juuri uunikasviksia. Mielenkiinnolla odotan pizzareseptiä!
VastaaPoistaNuo vanhat kirjeet ovat aarteita. Minun vanhemmillani on paljon heidän omien vanhempiensa ja sukulaistensa kirjeitä sota-ajalta ja aikaisemmaltakin. Kirjeita lukiessa tulee sellainen olo kuin itse olisi mukana oman sukunsa tapahtumissa.
Nuo peltomaisemakuvasi ovat rauhoittavia.
Herkullisen värinen kuva uunivihanneksista. Meillä ja tykätään kovasti uunivihanneksista.
VastaaPoistaIhana kun on mahdollisuus saada tietoa rakkaistaan enemmän vaikkakin kirjeiden muodossa.
Kauniilta näyttää iltalenkkisi :) Erityisesti latokuva on suosikkini.
Tsemppiä loppuviikkoon <3
-Marie
Ihanan näköisiä kasviksia uunissa! Kuuluu minunkin herkkuihini. Yhä useammin tahtoisin käyttää tuoretta rosmariinia, mutta se on kallista enkä saa sitä viihtymään purkissakaan.
VastaaPoistaMiksihän ei ole koskaan tullut mieleen tehdä uunikasviksia, kiitos herätyksestä :) Sinnehän voi laittaa melkein mitä vain, näppärääkin kaiken lisäksi. Onneksi tulit minun luona käymään, muuten en olisi löytänyt tänne ihanine reseptien ja kuvien maailmaasi :)
VastaaPoistaMinusta olisi hienoa tutkia omaa sukua ja historiaa noin kongreettisella tavalla. Järkyttävälläkin, mutta todellisella. Vanhat kirjeet on kauniita.
Lumiomena: Mahtavaa, että teillä on kirjeitä tallessa. Ne antavat jotenkin juuria elämään.
VastaaPoistaMarie: Kirjeistä sai tosiaan lisää tietoa rakkaistaan ja hieman myös käsitystä sen ajan arjesta. Ladot ovat mielenkiintoisia, varsinkin, jos ovat vähän kallellaan.
Katriina: Minä ostan aina välillä sellaisen ison puntin tuoretta rosmariinia ja pakastan loput. Säilyy yllättävän hyvin pakastimessa.
Solen: Lämmin tervetulotoivotus sinulle! Ja eikun kokeilemaan uunikasviksia :)
Olet löytänyt totisesti upean kirjeaarteen. Kiitos kun halusit jakaa murusen siitä kanssamme!
VastaaPoistaMinunkin äidilläni on tallessa nippu hänen oman isänsä rintamalta kirjoittamia kirjeitä, osa teksteistä sotasensuurin sensuroimaa. Pappa ei koskaan kertonut sotavuosista mitään jälkipolville, kuten ei toinenkaan pappani, Sortavalan evakko. Eikä sitä lapsena/nuorena varmaan oikein osannut kyselläkään tarpeeksi.
Minunkin mummini on lähtenyt Viipurista evakkoon. Äiti on ollut silloin ihan pieni tyttö. Olisi ihanaa, jos omistaisi isovanhemmista jotain tuollaisia muistoja, mutta kaikki jäi rajan taakse. Hyvin vähän on tallella mitää, valokuviakaan.
VastaaPoistaKissaemo: Eipä minunkaan isovanhempani niistä puhuneet. Ei me edes tiedetty, että pappa oli eturintamalla.
VastaaPoistaKirjailijatar: Viipurin tyttöi! Viipuri oli kyllä upea kaupunki. Onneksi ehdin mummini kanssa käydä siellä vierailulla. Hän näytti meille kaikki tutut paikat.