Tauko – kesä ja kirjan kirjoitus

Täällä blogissa on ollut viime aikoina hiljaista. Olen kesälaitumella, kuten kuvan lampaatkin. Oikeastaan en ihan laitumella sentään: taloremontti on alkanut ja seuraavan kirjan kirjoitus, aiheena yrtit. Palailen syksyllä. Hei hei ja voikaa hyvin!

Punajuuripata

Juureksista kaikkein inspiroivimman värinen on mielestäni punajuuri. Makukin inspiroi ja valmistin punajuuripataa. Sain upotettua pataan puutarhani omenia, jotka toivat vähän makeutta, ja lipstikkaa sekä timjamia, jotka maustoivat padan herkulliseksi. Sinihomejuusto toi vielä tarvittavan täyteläisyyden.
 

Punajuuripata 
4:lle 

1 iso punasipuli

3 valkosipulinkynttä
500 g punajuuria
2 omenaa
2 rkl öljyä
3 dl vettä
1 tl suolaa
ripaus mustapippuria
nippu tuoreita lipstikan lehtiä hienonnettuna
nippu tuoretta timjamia hienonnettuna
50–100 g homejuustoa 

Kuori ja lohko sipuli, valkosipulinkynnet ja punajuuret.

Pese ja lohko omenat.
Kuumenna öljyä kattilassa tai padassa ja kuullota sipuleita hetken aikaa. Lisää punajuuret ja omenat ja jatka kuullottamista.
Lisää vesi ja mausteet ja hauduta matalalla lämmöllä kannen alla kypsäksi, noin 45 minuuttia. Lisää tarvittaessa nestettä.
Murustele homejuusto pataan ja sekoita, kunnes juusto on sulanut. Voit tarjota osan homejuustosta myös erikseen.
Tarjoa keitetyn ohran, speltin tai riisin kanssa.

Minua pyydettiin kummiksi Raision kausiruokakilpailuun. Aika mukava tehtävä olla valitsemassa suosikkiani kilpailuun lähetetyistä ohjeista. Tästä voit osallistua kilpailuun: http://www.ekologia.fi/kausiruoka. Sitten mainostusta kaikille kavereille, jotta he kävisivät äänestämässä mieleistään ohjetta. Luvassa palkintoja :)

Raision omassa blogissa kerron vieraskynäilijänä ajatuksistani kausiruoasta. Käykääpä kurkkaamassa.

Kirjauutinen

On se uskottava, se on nyt tässä – uunituore kirjani. Aika hassu tunne, jotenkin epätodellinen. Kaikki sai alkunsa vähän yli vuosi sitten, kun Saaripalstan Saila, joka on kirjoittanut Oman pihan suunnittelu -kirjan, sai ajatuksen perheenlisäyksestä, siis kirjaperheen. Alkoi ruokakirjan ideointi, johtoajatuksena vuodenajat ja lähiruoka, joko lähellä tuotettu tai omasta pihasta tai vaikkapa parvekkeelta.

Monet kirjan ohjeista ovat olleet täällä blogissakin, mutta viime kesänä keittiössä oli varsinainen vilske ja kameran laukaisin räpsähteli tiuhaan. Yritin laatia ohjeet mahdollisimman selkeiksi, että kokematonkin kokkaaja uskaltaisi hellan äärelle. Nyt ovat ohjeeni ja kuvani yksissä kansissa ja toivon kovasti niistä olevan iloa monelle!

Ohessa muutama aukeama nähtäväksi.
Kevät

Kesä

Syksy

Talvi

Kirjaa on saatavilla jo huomenna Oma Piha -messuilla. Olen itse paikalla ainakin viikonloppuna, joten tulkaahan moikkaamaan, jos siellä liikutte!

Lisäys 29.3. Kirjaa voi tilata oheisesta linkistä.

Vastaus haasteeseen

Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma, Sre, haastoi 24 palkittua ruokabloggaajaa kirjoittamaan aiheesta "Minkä asian (raaka-aine, tapa, piirre) suomalaisesta ruokakulttuurista tahtoisit siirtyvän/vahvistuvan jälkipolville ja mikä on oma keinosi sitä vahvistaa/siirtää?"

Toki otan haasteen vastaan. Oih ja voih, niitä asioita on mielestäni niin monta, että on vaikea valita. Seuraavaan kuitenkin päädyin: Haluaisin siirtää jälkipolville innon valmistaa mutkatonta monipuolista ruokaa sesonkituotteista, perinteitä kunnioittaen ja sinnikkyyden koota perhe yhteisen ruokapöydän ääreen.

Toivoisin voivani houkuttaa kaikkia, erityisesti nuoria, patojen äärelle. Olisin suunnattoman iloinen, jos syntyisi oivallus, että ruoanvalmistus ei itseasiassa ole niin vaikeaa. Se vaatii viitseliäisyyttä ja aikaa kyllä, mutta palkitsee varmasti.

Raaka-aineista nostan esiin kaalin ja puolukan - nuorten keskuudessa melko hyljeksittyjä aineksia. Mistä mahtaa johtua? Kaaliruoat eivät houkuta, jos niitä ei kotona tarjota. Mikä sen monipuolisempi, läpi vuoden saatavilla oleva, edullinen, usein lähellä tuotettu vitamiinipommi - värinkin voi valita.


(Kuvat: Ylhäällä vasemmalla kaalipata, oikealla paistettua kaalia ja lammasta sienikastikkeessa ja alhaalla punakaalisalaatti.)

Ja se puolukka, siihen pätevät samat kuin edellä, paitsi että puolukkaa saa usein ilmaiseksi metsästä, väriä tosin ei voi valita. Lasten suussa puolukka on ehkä karvas, mutta puolukan makuun voi lapsia totuttaa. On nimittäin alkanut huolestuttaa tämä puolukka-asia. Suomalaislapset eivät pian tiedä miltä aito puolukka maistuu, kun joissakin kouluissa raikas puolukkasurvos on vaihtunut paksuun teolliseen puolukkahilloon - kuulemma halvempaa.


(Kuvat: Ylhäällä vasemmalla jäädytetty marenkikakku, oikealla puolukkasmoothie, alhaalla vasemmalla puolukkapiirakat. Alin helppo puolukkaleipä.)

Ruis, niin aitoa suomalaisuutta kuvaava jo pelkkänä sanana. Ruisleipää kyllä syödään, mutta toivoisin rukiin pöllyävän kotikeittiöissä: rypyttyvän karjalanpiirakoiksi ja puolukkapiirakoiksi sekä paistuvan ruisleiviksi. Ilahtuneena olen seurannut kuinka juuritaikinoiden käyttö leivonnassa on jälleen elpymässä. Itse olen jo laittanut hyvän kiertoon - karjalasta saamani juuren. Moni ystävä ja tuttava on ryhtynyt ruisleivän tekoon. Niin helppoa, edullista ja taivaallisen hyvää.

(Kuvassa ruisvuokaleipä.)

Minkä asian sinä haluaisit suomalaisesta ruokakulttuurista siirtyvän jälkipolville?

Minestronekeitto ja tunnustus

Värikäs keitto sopii niin hyvin talviseen arki-iltaan tuoreen leivän kanssa. Höyryävä kulhollinen keittoa lämmittää nälkäisiä - ja taas jaksaa.


Minestronekeitto
(4:lle)

1 sipuli
1 - 2 valkosipulin kynttä
1 porkkana
1 lehtisellerin varsi
100 g savukinkkua tai parmankinkkua suikaleina
1rkl öljyä
2 dl tomaattimurskaa
5 dl vettä
1 dl pätkittyä spagettia tai muuta pientä pastaa
ripaus mustapippuria
1 tl oreganoa
1 tl basilikaa
1 tl suolaa
1 dl kikherneitä, keitettyjä tai säilyke

Tarjoiluun parmesaaniraastetta

Hienonna sipuli ja valkosipulinkynsi.
Kuori porkkana ja paloittele pieniksi kuutioiksi. Viipaloi selleri.
Kuullota sipulit, valkosipuli, porkkanat ja selleri öljyssä kattilassa.
Lisää lihasuikaleet. Kypsennä vielä hetken ja lisää tomaattimurska ja vesi.
Keitä kannen alla noin 10 minuuttia.
Lisää pasta ja keitä noin 5 minuuttia.
Lisää mausteet ja kikherneet ja keitä vielä noin 5 minuuttia.
Tarkista kasvisten ja pastan kypsyys. Maista ja lisää tarvittaessa mausteita.
Tarjoa parmesaaniraastetta keiton päälle ripoteltavaksi.

Tunnustus ja haaste


Sain tosi mukavasta, taitavan kirjoittajan Meijerielämää-blogista tunnustuksen, kiitos, ja samalla haasteen kertoa seitsemän asiaa itsestä. En ole aiemmin näihin haasteisiin tarttunut, mutta nyt innostuin. Joten tässäpä ne seitsemän asiaa:

Minulla on aina ruokajutut mielessä, aamuni alkavat teellä, melkein litralla, mutta iltapäivällä on ihan pakko saada kahvia ja tummaa ja vahvaa sen on oltava ja jotain herkkua kahvin kanssa - siis pullahiiri. Jos pitäisi valita suklaa tai salmiakki, se olisi salmiakki. Kamalaa, koska suklaa olisi paljon terveellisempää. Mutta kun on tuo huippaus, niin salmiakki selvittää pään.

Olen pieni, hieman pippurinen, lyhyt, mutta en lyhytpinnainen. Paitsi - koneompelu: niin hurjasti tykkäisin kaikkea kivaa värkätä, mutta tekeleeni lentävät tai ainakin aikaisemmin lensivät nopeasti seinään. En ole vuosiin kokeillut. Oppisinkohan? Olisi konekin tiedossa. Surkeat käyttöohjeet ja elektroniikkavempainten epäselvät nappulat saavat höyryn nousemaan päästäni. Ja sitten jo savuaa, jos joku ei osaa lajitella jätteitä. Teeskentely ja valehteleminen, niistä saan harmaita hiuksia.

Harrastukset tai harrastushaaveet: kuvataitaiteet, poikkihuilu, kirjallisuus, puutarha, iso kasvimaa, kasvihuone, ratsastus, kanala tai lampola. Ensimmäiset kaksi ovat olleet, seuraavat kaksi ovat edelleen ja loput ovat haaveita.

Luonto on minulle elinehto. Samoilu metsässä, hiihtäminen, marjastaminen, sienestäminen, vain kulkeminen - sielu lepää. Rakastan kaikkia vuodenaikoja, jokaisessa on jotain säkenöivää, mutta keväässä on taikaa!

Lapset ovat muuttaneet elämäni täysin. He ovat suurin iloni. Heidän takiaan voin venyä ja vanua aikamoisiin mittoihin, jopa peilin edessä mitä ihmeellisimpiin ilmeisiin - huvimme iltaisin. Parhaat iltahepulit.

Olen kaupungista, mutta en urbaani. Lapsuuden kesät sain viettää maalla. Olen lypsänyt, tehnyt heinää, kalastanut ahvenia mustasta lammesta, hyppinyt heinäsuovassa, nukkunut aitassa, ihaillut mummon taitoja, poiminut marjoja, pelännyt pallosalamaa, juonut piimää, syönyt tytinää.

Upeimmat vuoteni vietin teininä Afrikassa. Itä-Afrikassa: asuin savannin kupeessa sekä Victoria-järven rannalla, kävin koulua pienessä kotoisassa sisäoppilaitoksessa teeviljelmien keskellä. Muistini uumenissa pikimustat yöt, kirahvit, kelluvat saaret, mangot, Kisii-kivet, paviaanit, mambat, savimajat, kangat, paahtava aurinko, avocadot, torit, pangat, nuubialaiskorit, Intian valtameri, vuorovesi, valkoiset hampaat. Elämäni paras aika - sydän jäi sinne.


Kivoja blogeja on paljon, mutta en taida laittaa tunnustusta nyt eteenpäin. Napatkaa haaste tästä matkaan, jotka innostuitte. On aina hauska tietää ihmisistä lisää. Ne joilla ei ole omaa blogia haastan kertomaan jotain pientä hauskaa tai yllättävää itsestään sellaiselle, jonka luulet siitä ilahtuvan.

Yllätyin ja ilahduin

Sain hämmästyttävää postia: "Oivallinen blogisi on valittu Kuukauden ruokablogiksi!"

Seuraavilla sanoilla blogiani luonnehdittiin:
”Omenaminttu on raikas ja inspiroiva blogi, joka innostaa hyvin syömiseen, sesonkiajatteluun ja yksinkertaisen perusruoan laittamiseen. Se tarjoaa myös gluteenittomia reseptejä laadusta tinkimättä. Maittavat ruoat on Omenamintussa höystetty mahtavilla kuvilla.”

Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma valitsee joka kuukausi Kuukauden ruokablogiksi blogin, joka edistää toiminnallaan ruoasta käytävää keskustelua, kerää kiinnostuneita ruoka-aiheiden ympärille ja toimii hyvänmakuisen ruoan puolesta.

Suuresti kiitän ja arvostan!

Ensimmäinen juttuni tänne blogiin ilmestyi joulun alla viime vuonna. Arasti ja varovasti kirjoittelin. Valokuvaaminen ja intohimo ruokaan olivat motiivini aloittamiselle. Blogistani tiesivät vain harvat. Sain ystäviltäni kuitenkin niin paljon kannustavaa palautetta, että päätin avata blogini kaikille. Ja tässä nyt ollaan.

Ruoka ja kaikki siihen liittyvä on aina ollut minulle tärkeää: niin ruoasta nauttiminen, sen valmistaminen kuin siitä puhuminen, mutta ennenkaikkea ruoka on aina ollut minulle myös rakkauden osoittamista ja välittämistä, ihan arjessakin. Hyvällä ruoalla on helppo houkutella läheisiä yhteisen pöydän ääreen ja nauttia elämän pienistä tähtihetkistä.

Olen niin iloinen, jos ruokaohjeeni, kuvani tai juttuni ovat inspiroineet kokkaamaan tai inspiroineet muuten vaan. Kiva, kun käytte täällä ja hauskaa, kun monet ovat laittaneet kommentteja. Ei kuitenkaan tarvitse lainkaan kokea huonoa omaatuntoa, jos koskaan ei kommentoi. Minulle riittää se, jos sinusta oli kiva käydä täällä.