Mansikkatorttu

Mansikka-aikaan on ihan pakko leipoa joku mansikkainen herkku. Tätä meillä kaikki toivovat. Torttu ei ole kovin makea ja täytteen mansikat saavat ihanan makusilauksen tuoreista pihamaan yrteistä. Mansikat marinoituvat mehukkaiksi sillä aikaa, kun torttupohja valmistuu.

Välillä leivon taikinasta paksun suorakaiteen muotoisen levyn, jaan kahdeksaan ruutuun, paistan, halkaisen ja täytän. Näin saan jokaiselle oman "leivoksen".

Mansikkatorttu

8–10:lle 

Taikina 
3 ½ dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
2 tl leivinjauhetta
3/4 dl sokeria
100 g voita
1 3/4 dl maitoa 

Täyte 
nippu minttua tai sitruunamelissaa
½ dl sokeria
1 l mansikoita
1 ½–2 dl kermaa
1 tl vaniljasokeria 

Pinnalle tomusokeria

Hienonna mintun tai sitruunamelissan lehdet aivan hienoksi ja sekoita sokerin kanssa.
Viipaloi mansikat kulhoon ja sekoita joukkoon maustettu sokeri. Anna marjojen mehustua jääkaapissa.
Pane uuni kuumenemaan 200 asteeseen ja voitele irtopohjainen (halkaisija 20 cm) kakkuvuoka.
Yhdistä vehnäjauhot, kaurahiutaleet, leivinjauhe ja sokeri.
Leikkaa kylmä voi pieniksi kuutioiksi ja lisää kuivien aineiden joukkoon. Sekoita yleiskoneella tai nypi sormin, kunnes seos on murumaista.
Lisää maito ja sekoita. Sekoita mahdollisimman vähän.
Levitä taikina vuokaan ja paista uunin alatasossa noin 25 minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla. 
Jäähdytä torttu ja halkaise kahtia. Siirrä pohjalevy tarjoiluvadille.
Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta vaniljasokerilla. Levitä vaahto tortun pohjalevylle ja nostele mansikat päälle. Nosta päällilevy mansikoille, sirottele pinnalle tomusokeria ja tarjoa heti.

Pihakuulumisia

Tämän polun näkymää ei enää ole. Haikeana huokailen.

Vasemmalla oleva säleikköomenapuu ja katajat on kaadettu. Kuunliljat ja taponlehdet olen siirtänyt väliaikaispenkkeihin. Säleikköomenapuu oli lahottanut seinän!

 Purkuvaiheessa paljastui ikkunan alta pätkä lahoa hirttä.

Onneksi on asiantunteva työmies ja ahkeria apulaisia.

Vaikka nyt näyttää tältä, aion nauttia kesästä ja jasmikkeen tuoksusta. Iloitsen myös ullakolta löytyneistä aarteista.

Vasemman puoleinen uunipannu on tosi tukeva ja ajattelin huoltaa sitä hieman ja leipoa sitten mustikkapiirakkaa nostalgiahengessä, mutta uunipannu ei mahtunutkaan uuniini. Kyllä minä pannuille käyttöä keksin, ihan varmasti. Ne ovat minusta niin hienoja.

Kylmä tomaattikeitto

Tällaista en muista. Kesä alkoi oikeasti kesäkuussa ja vieläpä helteisesti. Kylmä ruoka on maistunut! Olen tehnyt useana päivänä ruokaisia salaatteja. Erään ison salaattikulhollisen äärellä poikani tokaisi, että milloin meillä on oikeaa ruokaa. No, tämä keittokaan ei ole oikeaa ruokaa kaikille, mutta kerrassaan maistuvaa kevyttä hellepäivän herkkua lounaaksi tai alkupalaksi.
  

Kylmä tomaattikeitto 
2–3:lle

½ kg kypsiä tomaatteja

1 pala vaaleaa leipää
1 valkosipulinkynsi
nippu ruohosipulia
nippu basilikaa
ripaus sokeria
½ tl suolaa
1 tl balsamietikkaa

Pinnalle 

ranskankermaa

murskattuja suolapähkinöitä

Poista tomaateista kannat ja paloittele hieman.

Anna leipäpalan pehmetä vedessä. Purista vesi pois.
Siirrä kaikki ainekset tehosekoittimen tai monitoimikoneen kulhoon ja soseuta. Tarkista maku.
Anna keiton maustua jääkaapissa vähintään tunnin ajan.
Tarjoa sellaisenaan tai ranskankerman ja suolapähkinöiden kanssa.

Loviisan avoimet puutarhat

Loviisassa on jo usean vuoden ajan voinut tutustua yksityisiin puutarhoihin. Monta monituista kertaa minun on pitänyt mennä ja nyt sen toteutin. Ihanan erilaisia pihapiirejä. Huomenna puutarhat ovat jälleen avoinna ja vielä elokuussa.

Tämä taitaa olla huonekasvi, mutta mikä?

Pienet nokkospiiraat

Puutarhani reunoilta olen kiukkuisesti kiskonut muutaman nokkospuskan. Lepyin kuitenkin nopeasti, kun muistin, että nämähän ovat herkkua! Pihan nokkoset päätyivät lettutaikinaan. Eilen kävin korin kanssa vähän kauempana keruulla. Nokkosen lehdet ovat vielä raikkaan vihreitä ja ravintopitoisia, nuoria kun ovat. Jos nyt sää lämpenee, ne kukkivat pian ja sitten ei kannata enää kerätä. Tai voi, jos kerää parin viikon päästä samoista nokkosista uudet tuoreet versot. 

Nokkosten ryöppääminen:
Kerää nokkoset puhtailta paikoilta saksien ja hanskojen kanssa. (Ei kompostin, navetan tai huussin läheisyydestä korkean nitraattipitoisuuden vuoksi.)
Laita nokkoset vähäksi aikaa kylmään veteen likoamaan, jotta ötökät ja roskat irtoavat. Napsi lehdet varsista. Muista hanskat!
Kaada lehdet kiehuvaan veteen ja anna olla kattilassa sen aikaa, että vesi alkaa uudelleen kiehua, älä keitä. (Mikäli käytät nokkosista myös varret, keitä kunnes ne ovat pehmenneet.)
Kaada lävikköön. Jäähdytä valuttamalla päälle kylmää vettä ja purista enin vesi pois.
Muotoile pötköksi ja hienonna. Näin käsiteltyinä nokkoset sopivat hyvin myös pakastettavaksi.

Varretkin hyödynnän: laitan ne kannelliseen ämpäriin ja parin viikon kuluttua on valmiina loistavaa lannoitetta puutarhan kasveille.

Pienet nokkospiiraat 
12 kpl 

Pohjataikina 

1 dl kylmää vettä

½ tl suolaa
1 ½ dl ruisjauhoja
1 dl spelttijauhoja
1 rkl öljyä 

Täyte 

1 rkl öljyä
pieni nippu kevätsipulia
1 ½ l nokkosta (150 g ryöpättynä)
½ tl suolaa
tuoretta timjamia
150 g tuorejuustoa 
6 kirsikkatomaattia 

Hienonna sipuli ja kuullota öljyssä keskilämmöllä. Lisää ryöpätyt, valutetut ja hienonnetut nokkoset ja kuullota vielä hetken aikaa. Mausta suolalla ja timjamilla ja jäähdytä.

Pane uuni kuumenemaan 250 asteeseen ja voitele muffinipellin syvennykset.
Sekoita kaikki pohjan ainekset keskenään kiinteäksi taikinaksi.
Leivo jauhotetulla pöydällä taikinasta tanko ja jaa se 12 palaan. Pyöritä palat palloiksi ja painele muffinipellin syvennyksiin, myös reunoille, ei kuitenkaan yläreunaan asti.
Jaa piiraspohjille nokare tuorejuustoa ja nokkosseosta.
Leikkaa tomaatit ohuiksi viipaleiksi ja asettele päällimmäiseksi.
Paista noin 10 minuuttia. Koristele hieman jäähtyneinä timjamilla.

Puutarhassa tapahtuu

Joka päivä huomaan jotain uutta. Niin nopeasti puutarhassa tapahtuu, että vauhdissa en meinaa pysyä. Moni taimi odottelee vielä siirtoa paremmalle paikalle, isot ruukut toivovat taimiasukkeja ja maa kutsuu kompostinlevittäjää. Nyt siis puutarhaan. Hei, hei!

Omenapaistos

Kops, kops, nyt niitä tippuu - omenoita! Tänä vuonna tulee mahtisato. Ensimmäinen omenaherkku, omenapaistos, valmistui täytettyjen kesäkurpitsoiden seuraksi. Kesäkurpitsoista ei tullut tänä vuonna mahtisatoa, mutta onneksi useita kuitenkin.

Omenapaistos

4:lle

Vuokaan

6 pientä tai 3 isoa omenaa

ripaus kanelia

Muruseos

75 g kylmää voita kuutioina

½ dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

2 dl spelttijauhoja

75 g mantelimassaa raastettuna

Pane uuni kuumenemaan 175 asteeseen ja voitele uunivuoka.

Pese omenat ja poista siemenkodat.

Viipaloi omenat ohuesti ja pane ne voideltuun uunivuokaan. Ripottele pinnalle kanelia.

Sekoita yleiskoneessa tai käsin nyppimällä kylmä voi, sokerit ja spelttijauhot, kunnes seos on murumaista. Lisää lopuksi raastettu mantelimassa.

Levitä muruseos omenien päälle ja paista uunin keskitasossa noin 30 minuuttia, kunnes pinta on saanut väriä ja omenat ovat pehmenneet.

Tarjoa vaniljakastikkeen kanssa.

Säleikköomenapuu

Ensimmäiset kypsät omenat kopasahtelevat säleikköpuusta. Kypsymistä nopeuttaa talon lämmin seinusta. Nykyään ei kyllä suositella istutettavaksi mitään aivan talon seinustalle. Puu oli satoisa jo tänne muuttessamme, joten ei sitä raaskinut kaataa vaikka moni onkin sitä suositellut. Oikeaoppisesti puuta pitäisi ohjata ja sitoa säntillisesti seinää vasten, mutta minä olen antanut sen kasvaa aika vapaasti. Puu on jo talon korkuinen. Yläoksilta voi poimia omenat vain avaamalla poikani huoneen ikkunat. Aika kätevää.

Vadelmakakku

Yllätyksekseni jääkaapista löytyi eilen vadelmia. Teki mieli jotakin herkkua ja ajattelin leipoa kakun. Ohje on ollut täällä blogissa ennenkin. Kuvassa on puutarhavadelmia, mutta eiliseen kakkuun sujahti metsävadelmia. Metsävadelmien poimimisessa näppärät sormet ovat parhaat kaverit. Onneksi meiltä löytyy eräs ahkera poimija, jolla on sellaiset.

Vadelmakakku

3 kananmunaa

2 dl sokeria

50 g voita sulatettuna

1 dl maitoa

3 ½ dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 ½ tl vaniljasokeria

1 tl jauhettua kardemummaa

3 dl vadelmia

Koristeluun 

tomusokeria 

vadelmia

Pane uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Voitele ja jauhota irtopohjainen kakkuvuoka, (halk. 24 cm).

Vatkaa kananmunat ja sokeri sähkövatkaimella vaaleaksi, kuohkeaksi vaahdoksi.

Sulata voi pienessä kattilassa. Heti kun voi on sulanut, siirrä kattila pois levyltä ja lisää joukkoon maito. Kaada seos muna-sokerivaahtoon ja sekoita varovasti.

Sekoita keskenään kuivat aineet ja lisää ne taikinaan varovasti käännellen.

Kaada puolet taikinasta leivitettyyn vuokaan ja ripottele päälle marjat. Lisää loppu taikina ja paista uunin alatasossa noin 45 minuuttia. Kokeile kakun kypsyyttä puutikulla. Jos raakaa taikinaa ei tartu tikkuun, kakku on kypsä.

Jäähdytä kakkua hetken, irrota vuoan reunus ja siirrä kakku lastan avulla ritilälle tai tarjoiluastiaan. Sirottele pintaan halutessasi tomusokeria ja koristele vadelmilla.

PS
Hyvä kaveri vadelmien poimimisessa näppärien sormien lisäksi:

On varsin kätevää poimia vadelmia tällaiseen kaulassa roikkuvaan astiaan esim. tyhjään mehukanisteriin, tai isoon muovipulloon, josta on leikattu yläosa pois. Sitten kaksi reikää astian yläreunaan ja leveä nauha kaulaan ripustettavaksi. Ei tarvitse kumarrella vattupuskissa ja ämpärikään ei ole tiellä jaloissa, vaarassa kaatua.

Pian on elonkorjuun aika