Minulla on jo jonkin aikaa jauhokaapissa ollut luomu ohrajauhopussi odottamassa, että siitä jotakin leipoisin. Yhden perinteisen leivän leivoin viikko sitten, se oli hyvää, mutta halusin vielä kehitellä sellaisen leivän, jossa on vähän enemmän luonnetta. Käytin ruishapanjuurta ja sain leipään toivomaani vahvaa makua ja rakenteesta tuli sopivan tiivis ja kostea. Pinta oli mahtavan rapea ja maukas. Leipä oli erinomaista vielä seuraavana päivänä, se vähä mitä sitä jäi jäljelle. Tätä leipää leivon varmasti uudelleen.
Ohraleipä
Juuritaikina:
5 dl vettä
3 dl ruishiutaleita
3 dl ohrajauhoja
1 dl vehnäjauhoja
1 dl hapanjuurta
Lisää:
15 g hiivaa
2 rkl vettä
2 rkl hunajaa
noin 5 dl vehnäjauhoja
2 rkl öljyä
1 ½ tl suolaa
Mittaa vesi taikinakulhoon ja sekoita joukkoon hiutaleet, jauhot sekä hapanjuuri.
Peitä kulho kannella tai kelmulla ja anna käydä noin 8 tuntia. Mitä kauemmin annat juuritaikinan tekeytyä, sen happamampaa leivästä tulee. Tiedät juuren toimineen, jos taikinassa näkyy pieniä kuplia.
Liuota hiiva pieneen määrään haaleaa vettä ja kaada se juuritaikinaan. Lisää myös hunaja sekä vehnäjauhoja ja alusta taikinaa yleiskoneella noin 10 minuuttia. Lisää tarvittaessa jauhoja. Kun taikina on sopivaa, lisää öljy ja suola ja alusta vielä hetken aikaa.
Kohota taikina peitettynä kaksinkertaiseksi, noin 1 ½ tuntia.
Jaa taikina kahtia ja muotoile soikeiksi leiviksi jauhotetulla leivinpöydällä.
Pane leivät kohoamaan leivinpaperin päälle. Ripottele leiville hieman ohrajauhoja ja tue leipiä reunoistaan rullaksi käännetyillä leivinliinoilla. Näin leivät eivät kohotessaan leviä. Peitä leivät vielä leivinliinalla ja kohota kaksinkertaisiksi, noin tunti.
Pane uuni kuumenemaan 225 asteeseen ja kuumenna samalla leivinpelti.
Tee leipiin viiltoja terävällä veitsellä. Vedä leivät leivinpapereineen kuumennetulle pellille ja paista noin 40 minuuttia.
Jäähdytä leivät ritilällä. Älä peitä liinalla, mikäli haluat rapean kuoren.
Vinkki: Leivät kohoavat uunissa kauniisti ja niiden pintaan tulee rapeutta, jos saat uuniin höyryä. Harvalla on höyryuunia, mutta seuraavia konsteja kannattaa kokeilla: Pane uunin alimmalle ritilätasolle pelti, kun alat kuumentaa uunia. Kaada pellille noin desilitra kylmää vettä tai pari jääkuutiota samaan aikaan, kun panet leivät uuniin. Voit myös suihkuttaa vettä uuniin sumutuspullolla, silloin et tarvitse toista peltiä. Sulje uunin luukku mahdollisimman nopeasti. Vapauta höyryä uunista noin 10 minuutin kuluttua avaamalla luukku hetkeksi.
Juuren tekemisestä ja juureen leivotuista leivistä löytyy hyvää tietoa seuraavista kirjoista: Jan Hedh: Mestarileipurin leipäkirja, Richard Bertinet: Leipää monella tavalla ja Heléne Johansson: Leipä. Viimeksi mainittu on mielestäni kirjoista selkein, suosittelen. Jos hallitset ruotsin kieltä, kerrassaan mahtava leipäblogi löytyy täältä: Pain de Martin.
Joen varrella tumma taivas
Tummia päiviä on ollut useita, tuulta ja kylmääkin. Odottelen, että saisin vietyä esikasvattamiani taimia ulos, ne kun meinaavat jo tursuta ulos ruukuistaan. Papuja kokeilin vähän ulkoiluttaa, mutta ne suuttuivat ja olivat monta tuntia ihan kippuralla. No, pian kai lämpenee ja taimet pääsevät ulos vahvistumaan. Harsot olen etsinyt valmiiksi, jos vielä yöhalloja sattuisi tulemaan.
Miten leipä voikin olla kaunis!
VastaaPoistaEn tunne ketään, jolla olisi omaa hapanjuurta, enkä oikeastaan ketään, joka leipoisi leipää. Hyvin harvoin tulee tehtyä, ehkä siksi, etteivät kokeiluni ole olleet erityisen onnistuneita. Paitsi pähkinäleipä.
Kaikki muutkin kuvat ovat ilo silmälle, kuten täällä aina;)
No ottipa ohraleipä :-D Jos leipoisin leipää, tuota kyllä kokeilisin. Leivässä pitää olla MAKUA. Ja luonnetta. Harvassa tämän päivän valmisleivässä sitä on. Ehkä minun pitäisi opetella leipomaan - ylipäätään...?
VastaaPoistaKauniita nuo jokikuvat, ja toki muutkin.
tuo vesihöyry ei muuten tee leivän pinnasta rapeaa vaan just toiste päin. höyry kastelee leivän pinnan ja leipä pääsee nousemaan paremmin uunissa ilman että pinta repeää vääristä paikoista. höyry myös sulattaa pinnasta tärkkelystä joka kuivuessaan tulee kauniiksi ja kiiltäväksi. kaupan patonkeja kun tarkkailee niin sen kiiltavan pinnan huomaa hyvin. sen höyryn vaan pitäisi tulla paineella jota ruiskuttelemalla ei saa aikaa joten se ei yleensä tee mitään tai kostuttaa juuri sen verran että pinnästä tulee ruma ja harmaa.. itse enää en koskaan laita höyryä.
VastaaPoistapäivän leivontateoriatunti :)
En minä noista leivistä välitä, pakollinen paha, aamuisinkin on pakko syödä, mutta sinulla kyllä on kaunein näkemäni banneri mitä ruokablogeihin tulee. SE on tuo punainen väri, joka kuvissa toistuu.
VastaaPoistaKatriina: Kaunis ja nam, tykkään tosi paljon leivästä. Minusta ei kyllä olisi karppaajaksi!
VastaaPoistaMinulla on ollut hapanjuuri useita vuosia. Käytän juurta useinmiten ruisvuokaleipään. Se on tosi helppotekoinen ja onnistuu aina.
Intopii: Juu, valmisleivät maistuvat usein hiivalta ja ovat höttöä. Rupea ihmeessä leipomaan :) Se on vähän niinkuin puutarhan hoito - terapeuttista!
Aleksi: Jotenkin arvasin, että tähän postaukseen tulee teoriaa :)
Tästä leivästä tuli tosi rapea ja kohosi hienosti. Kokeilen ensi kerralla ilman höyryä ja vielä vertaan. Olen noita vesikikkoja aina silloin tällöin käyttänyt, mutta skeptisesti suhtautunut. Kovasti nuo kaikki leipäkirja-gurut sekä Martin sitä hehkuttavat niin kohoamisen edistäjänä sekä pinnan rapeuttajana.
Anonyymi: Kiva että tykkäät banneristani :)
Hihii, samaa voin sanoa banneristasi, rakastuin siihen ensisilmäyksellä! Juuri tuohon punaiseen, joka toistuu, ja koko ihanien juttujen (ja niistä otettuken ihanien kuvien) kokonaisuuteen.
VastaaPoistaVaalea hapanjuureen tehty leipä on ihan parasta. Tästä iski leipähimo.
Nam! Olipas herkullisen näköistä leipää. Upeita kuvia joen varrelta.
VastaaPoistaKaunis leipä ja dramaattinen taivas!
VastaaPoistaSantra: Oli herkullista :)
VastaaPoistaVoisula: Pitäisi leipoa pian uudelleen, niin hyvää se oli.