Kalanyytit ja tauko tiekirkossa

Lomalta paluu ei sujunut niinkuin yleensä. En päässytkään töihin! Ei minulla loman jatkumista vastaan mitään ole, mutta sairaana ei ole kiva viettää lomaa. Tänään on jo onneksi parempi olo, mutta ääni on kuin variksen.

Kalanyyttiohje löytyi arkistostani - ihana kesäherkku. Näitä täytyy taas tehdä pian. Toivottavasti on vielä paljon jäljellä lämpimiä elokuun päiviä. Elokuu on jotenkin ihan omaa luokkaansa, ei enää niin kesä, mutta ei syksykään.

Kalanyytit

4:lle

400 g nahatonta ja ruodotonta lohifileetä

pieni purjosipuli

6–8 uutta perunaa

2 porkkanaa

1 rkl öljyä

1 tl suolaa

ripaus mustapippuria

nippu tuoretta timjamia tai sitruunamelissaa

100 g tuorejuustoa tai sulatejuustoa

Pane uuni kuumenemaan 200 asteeseen tai valmistele grilli.

Halkaise purjo pituussuunnassa, pese huolellisesti ja viipaloi.

Pese ja harjaa uudet perunat ja viipaloi ohuiksi.

Pese ja kuori porkkanat ja viipaloi ohuiksi.

Kuumenna öljyä paistinpannussa ja kuullota kasviksia keskilämmöllä noin viisi minuuttia.

Levitä pöydälle neljä leivinpaperiarkkia. Jaa kuullotetut kasvikset leivinpaperiarkkien keskelle ja ripottele päälle hieman suolaa.

Leikkaa kala kahdeksaksi palaksi ja jaa kasvisten päälle. Ripottele kalapaloille suolaa, pippuria ja reilusti tuoreyrttejä.

Pane iso lusikallinen tuorejuustoa tai sulatejuustoa kunkin kalapalan päälle.

Ota leivinpaperiarkkien kulmista kiinni ja sulje nyyteiksi puuvillanarulla tai niinellä. Paista pellillä uunin alatasossa kalojen paksuudesta riippuen 15–20 minuuttia. Jos valmistat nyytit grillissä, kääri ne vielä alumiinifolioon ennen grillausta.

Avaa höyryävä paketti varovasti ja nauti!

Taukopaikkana tiekirkko

Kun minua alkukesästä pyydettiin mukaan Tiekirkko-kampanjaan, oli helppo suostua, koska muutenkin vierailen mielelläni kirkoissa. Suomessa on uskomattoman paljon hienoja kirkkoja, joista tiekirkkoja on miltei 300. 

 

Yhteistä tiekirkoille on, että ne sijaitsevat pääteiden läheisyydessä ja kuuluvat usein paikkakuntansa tärkeimpiin nähtävyyksiin. Niiden lähettyvillä tai ohessa on myös muita tutustumisen arvoisia paikkoja, joissa voi levähtää ja nauttia rauhasta ja kauneudesta. 

Viime viikolla pysähdyin tyttäreni kanssa pienessä Sipoon vanhassa kirkossa, Pyhän Sigfridin kirkossa. Se on rakennettu 1450-luvulla. Kivikirkkoa ei lämmitetä talvisin, mutta kesäisin se on ahkerassa käytössä. Kivilattia oli vaikuttava muhkuraisuutensa ja erityisesti alkuperäisyytensä vuoksi. Oli hauska ajatella, että aika moni on astellut siellä ennen meitä. Aurinko lähetti upeita säteitään kiville ja yksinkertaisille punaisille penkeille, joille oli hyvä istahtaa.