Sienimetsän söpöläiset - nappirouskut

Suuntasin jälleen sienimetsään ja voi kuinka sinne oli noussut söpöjä pieniä kangasrouskuja - hellyttäviä piparkakkuhattuja. Kangasrousku on aika aliarvostettu sieni. Sitä jää valtavia määriä käyttämättömäksi karuihin metsiimme, sääli. Sen kirpakkuus kesyyntyy keitettäessä ja pikku napeista saa tosi maukasta säilykettä.

Nappirouskut, sienisäilyke

1 ½ l pieniä kangasrouskuja
2 pientä punasipulia viipaloituna

Liemi:
2 ½ dl vettä
1 ½ dl etikkaa
1 ½ dl sokeria
2tl suolaa
2 laakerinlehteä
muutama kokonainen mustapippuri

Ryöppää sienet: kiehauta runsaasti vettä, lisää rouskut ja anna kiehua 10 minuuttia. Huuhtele kylmällä vedellä ja valuta.
Pane sienet ja sipulit kerroksittain puhtaaseen tölkkiin.
Mittaa liemen ainekset kattilaan ja kiehauta. Kaada kuuma liemi sienten ja sipulien päälle. Sulje kansi tiiviisti, jäähdytä ja säilytä viileässä.


Suuntasin vielä tuttuun puolukkapaikkaan. Saalis - kymmenen marjaa. Sain kyllä lohdutusta sienistä. Ei puolukkapaikan liepeillä ennen juurikaan sieniä ole ollut, mutta nyt joka puolella pullisteli muhkeita upeita herkkutatteja. Minulla oli vain pieni puolukkaämpäri mukanani ja sehän täyttyi hetkessä tateista. Piti viedä ämpäri autolle ja tulla uudelleen korin kanssa. Jäin metsän reunaan puun alle vielä putsaamaan pulleroita ja eikös tikka tullut hakkaamaan juuri sitä puuta. Voiko mahtavammin metsäretki päättyä?

Punaposket purnukoihin

Nyt ne valtaavat pihan. Omenat! Ne mitkä eivät päädy suoraan suuhun tai piirakkaan, pitäisi jotenkin saada säilöttyä talven varalle. Puissa suloiset punaposket, mutta keittiössä välillä huokailen, kun omenia on niin paljon.


Rapeat omenalastut
Kaikkein paras menekki meillä on kuivatuilla omenoilla. Kuivuri hurisee aamusta iltaan. Leikkaan omenat todella ohuiksi lastuiksi joko veitsellä tai vihanneshöylällä. Nykyisin en edes poista siemenkotaa. Lastuista tulee aika hauskan näköisiä, kun omenan keskusta näyttää kuivuttuaan tähdeltä. Pidän kuivuria niin kauan päällä, että lastut ovat kuivia, ei nahkeita, vaan rouskuvan rapeita. Rapeuden varmistan sammuttamalla kuivurin ja odotan, että lastut jäähtyvät kunnolla. Maistan lastuja, jos ne rouskuvat, ne ovat valmiita. Sitten hetimiten siirrän ne ilmatiiviiseen lasipurkkiin, jotta rapeus säilyy.


Omenalastut ovat mainio tuliainen. Lapsiperheet varsinkin ilahtuvat näistä.


Omenanektari
Vanhassa monitoimikoneessani on mehulinko. Kun olen viitseliäällä tuulella, sujautan sinne lingottavaa. Saa kyllä lohkoa valtavan määrän omenoita, jotta jokainen saisi lasillisen omenanektaria. Ja nektaria se tosiaan on, sillä juoma on aivan sakeaa. Kauniin väristä se ei kyllä ole, mutta minua se ei haittaa, sillä maku on aivan vertaansa vailla. Askorbiinihapolla saisi varmaankin värin pysymään vaaleana, en kyllä ole kokeillut.


Pakastetut omenalohkot
Oikein hyväksi olen havainnut omenien pakastamisen. Ainakin ne lajikkeet, jotka meillä kasvavat, sopivat mainiosti pakastukseen. Ne eivät edes rusketu, jos toimin nopeasti. Leikkaan omenat lohkoiksi tai kuutioiksi ja siirtelen pian pusseihin. Laitan omenat ohueksi kerrokseksi pussiin, otan mahdollisimman tarkkaan ilman pois ennen sulkemista ja sitten vain pakastimen uumeniin odottamaan omenapiirakkaan pääsyä. Pakastetut lohkot ovat myös tosi hyviä uunissa kypsennettävän lihan seurana. Lihan ympärille jäisiä omenalohkoja, paljon punasipulia ja loraus balsamiviinietikkaa.


Omenasose
Omenasosetta teen joka vuosi, vaikka jossain vaiheessa meillä tulikin kiintiö täyteen. Haudutan omenalohkoja kuorineen ihan pienen vesitilkan kanssa isossa kattilassa. Urakka helpottuu huomattavasti, kun omenoita ei tarvitse kuoria. Lisäksi voimakkaan punakuoriset omenat värjäävät soseen punaiseksi. Osaan soseista laitan kanelitangon mukaan hautumaan tai inkivääriä ja hieman sokeria. Kun omenat ovat kypsiä, soseutan ne suoraan kattilassa Bamixilla. (Tavallisellakin sauvasekoittimella onnistuu, mutta soseesta ei tule niin sileää.) Sitten rasioihin ja jäähdyttyään pakastimeen. Sopii ihanasti aamiaisille jogurtin, puuron tai paahtoleivän kanssa.

Kuutioiduista omenoista aion tehdä vielä mausteista omenachutneya ja kunhan puolukkametsään kerkiän, keittelen omena-puolukka-minttuhilloa.


Tällainen on jo näkymä pihaltamme - kauniisti punertuva pihlaja. Ihan minä päivänä tahansa pihlajan valtaa kottaraisparvi. Jos sulkee silmänsä, voi hetken kuvitella olevansa tropiikissa - niin eksoottinen sirkutus siitä parvesta lähtee.


Kuulaita ja kauniita syyspäiviä kaikille!

Pullistelevat punajuuret

En ole aiempina vuosina oikein onnistunut juuresten viljelyssä, mutta tänä vuonna muhkeat punajuuret suorastaan pullistelevat maasta. Niiden kokokin on mukavanlainen, joten tarjolla tulee meillä olemaan vielä monta punajuuriruokaa.

Ihan parhaimmillaan punajuuret ovat mielestäni uunin lämmössä hautuneina. Ja helppoakin kuin mikä - uuniin vaan ja eikun odottelemaan houkuttelevan tuoksun leijaillessa.

Uunipaahdetut punajuuret

punajuuria lohkoina
punasipulia lohkoina
öljyä
korianterinsiemeniä, hieman murskattuna
timjamia
suolaa
vuohenjuustoa
(loraus balsamicokastiketta)

Paista punajuuria ja sipuleita pellillä 200 asteessa runsas ½ tuntia. Murustele päälle vuohenjuustoa paistamisen loppuvaiheessa. Halutessasi valuta valmiiden punajuurien päälle vielä balsamicokastiketta.



Kylvin keväällä tavallista punajuurta ja raidallista punajuurta. Tavallisen punajuuren siemenet itivät todella huonosti, mutta raidalliset lähtivät terhakkaasti kasvamaan. Nyt voi sadosta iloita.




Syksy saapui niin nopeasti. Miten mukavaa on sytytellä lyhtyjä pimeneviin iltoihin.

Yllätyin ja ilahduin

Sain hämmästyttävää postia: "Oivallinen blogisi on valittu Kuukauden ruokablogiksi!"

Seuraavilla sanoilla blogiani luonnehdittiin:
”Omenaminttu on raikas ja inspiroiva blogi, joka innostaa hyvin syömiseen, sesonkiajatteluun ja yksinkertaisen perusruoan laittamiseen. Se tarjoaa myös gluteenittomia reseptejä laadusta tinkimättä. Maittavat ruoat on Omenamintussa höystetty mahtavilla kuvilla.”

Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma valitsee joka kuukausi Kuukauden ruokablogiksi blogin, joka edistää toiminnallaan ruoasta käytävää keskustelua, kerää kiinnostuneita ruoka-aiheiden ympärille ja toimii hyvänmakuisen ruoan puolesta.

Suuresti kiitän ja arvostan!

Ensimmäinen juttuni tänne blogiin ilmestyi joulun alla viime vuonna. Arasti ja varovasti kirjoittelin. Valokuvaaminen ja intohimo ruokaan olivat motiivini aloittamiselle. Blogistani tiesivät vain harvat. Sain ystäviltäni kuitenkin niin paljon kannustavaa palautetta, että päätin avata blogini kaikille. Ja tässä nyt ollaan.

Ruoka ja kaikki siihen liittyvä on aina ollut minulle tärkeää: niin ruoasta nauttiminen, sen valmistaminen kuin siitä puhuminen, mutta ennenkaikkea ruoka on aina ollut minulle myös rakkauden osoittamista ja välittämistä, ihan arjessakin. Hyvällä ruoalla on helppo houkutella läheisiä yhteisen pöydän ääreen ja nauttia elämän pienistä tähtihetkistä.

Olen niin iloinen, jos ruokaohjeeni, kuvani tai juttuni ovat inspiroineet kokkaamaan tai inspiroineet muuten vaan. Kiva, kun käytte täällä ja hauskaa, kun monet ovat laittaneet kommentteja. Ei kuitenkaan tarvitse lainkaan kokea huonoa omaatuntoa, jos koskaan ei kommentoi. Minulle riittää se, jos sinusta oli kiva käydä täällä.

Rapea omenapaistos ja viljapellot

Kopse käy, kun omenat putoilevat puusta. On ihania punaposkisia ja kirpakoita keltaisia. Punaisista keittelen yleensä omenasosetta. Niiden kuori on niin vahvan punainen, että soseesta tulee marjapuuronpunaista ja ah, niin hyvää.

Perinteinen kauraomenapaistos on lapsuuteni herkku. Tähän paistokseen tein muruseoksen käyttäen erilaisia siemeniä: antavat mukavaa rapeutta. Rasvaa ja sokeria on vähän, joten voisipa sanoa terveelliseksikin.


Rapea omenapaistos

4 - 5 omenaa viipaloituna
(kanelia)

Muruseos:
50 g kylmää voita kuutioina
½ dl ruskeaa sokeria (tai tavallista)
1 ½ dl auringonkukansiemeniä
½ dl kurpitsansiemeniä
½ dl saksanpähkinöitä
1 dl vehnä- tai grahamjauhoja tai karkeaa gluteenitonta jauhoseosta

Kuumenna uuni 175 asteeseen ja voitele uunivuoka.
Viipaloi omenat, levitä uunivuokaan ja ripottele pintaan halutessasi kanelia.
Sekoita muruseoksen kaikki ainekset yleiskoneella tai nypi sormin. Seos on sopivaa, kun se on murumaista.
Levitä muruseos omenoiden päälle ja paista noin 30 minuuttia.

tulen hetkeksi hämärään
kultaa on kaikki
se värähtelee hiljaisessa tuulessa
minä unohdan sekunnit
minä unohdan minuutit
myös tunnit
niin rauhassa
yö hiipii kenttäänsä
Kimmo Saneri