Jääkaappisämpylät ja Påkas

Mikä sen ihanampaa kuin nauttia viikonloppuaamuina lämpimiä tuoreita sämpylöitä. Harvoin jaksan aamulla nousta leipomaan, mutta jos olen illalla leipomistuulella, pyöräytän tällaisia jääkaappisämpylöitä. Kylmässä sämpylät kohoavat hitaasti ja niihin kehittyy erityisen hyvä maku. Pitkään kohotessaan sämpylät herkästi leviävät. Olen siksi pannut ne muffinivuokiin muoviastiaan vieriviereen, jolloin ne saavat tukea vieruskavereistaan ja kohoavat kiltisti ylöspäin. Aamulla vain nappaan vuoan reunoista kiinni ja siirrän sämpylät tulikuumalle pellille. Ja seuraksi voita, leikkeleitä, rapsakkaa paprikaa ja ainakin litra haudutettua teetä.



Jääkaappisämpylät
(16 kpl)

15 g hiivaa
5 dl kylmää vettä
2 tl hunajaa
1 tl suolaa
1 dl vehnärouhetta
1 dl spelttihiutaleita tai muita hiutaleita
1 dl auringonkukansiemeniä
2 dl täysjyvävehnäjauhoja (graham)
8 - 9 dl vehnäjauhoja tai hiivaleipäjauhoja
½ dl öljyä

Pinnalle: n. 2 dl erilaisia siemeniä

Liuota hiiva veteen. Lisää hunaja ja suola.
Sekoita vehnärouhe, hiutaleet, auringonkukansiemenet ja grahamjauhot taikinaan. Lisää vehnäjauhoja vähitellen koko ajan alustaen (käsin tai yleiskoneella).
Kun taikina alkaa hieman irrota kulhon reunoilta, lisää öljy ja jatka alustamista.
Kumoa taikina jauhotetulle leivinpöydälle ja muotoile tangoksi. Jaa tanko 16 palaan ja pyöritä palat sämpylöiksi.
Kaada pieneen kulhoon haluamasi siemensekoitus ja kierittele sämpylät kauttaaltaan siemenissä.
Pane sämpylät korkeisiin muffinivuokiin ja siirrä ne isoon kannelliseen muoviastiaan tai kelmulla peitettyyn vuokaan. (Pane sämpylät melko lähelle toisiaan, jotta ne kohoavat korkeutta, ei leveyttä.)
Siirrä astia jääkaappiin ja anna sämpylöiden kohota yön yli.
Pane aamulla uuni kuumenemaan 250 asteeseen ja kuumenna samalla myös uunipelti.
Siirrä sämpylät kuumalle pellille ja paista 10 - 15 minuuttia.
Anna sämpylöiden hetken jäähtyä liinan alla ja irrota ne muffinivuoista.

Voit myös kohottaa sämpylät jääkaapissa suoraan leivinpaperin päällä esimerkiksi tarjottimella. (Sämpylöistä tulee silloin melko litteitä.) Siirrä sämpylät leivinpapereineen kuumalle pellille ja paista.

Kotiseututalo Påkas

Kävelen usein Påkaksen ohi. Olen kuullut päätaloa kutsutun kartanoksi ja näin olen luullut. Nyt minulle selvisi, että se onkin kotiseututalo. Aina voi oppia uutta. Päätalo on rakennettu 1910 ja talli sekä aittarakennus 1920-luvulla.

Merimiespannu ja sorsalammikon reunalla

Tämä ohje on perinteisen merimiespadan suitsaitversio. Valmistan sen paistinpannussa arkisista, edullisista perusraaka-aineista - perunasta ja jauhelihasta. Ensin paistan jauhelihan ja sipulin, lisään mausteet, joukkoon sekoitan ohuita raakoja perunaviipaleita ja vettä, sitten hauduttelen kannen alla kypsäksi. Välillä kurkkaan, tuoksuttelen ja tarkistan nesteen määrän. Raikasta salaattia seuraksi ja kyllä nälkä lähtee.

Merimiespannu
(3 - 4:lle)

1 pieni sipuli
200 g jauhelihaa
1 rkl öljyä
2 rkl tomaattisosetta
1 ½ tl suolaa
½ tl mustapippuria rouhittuna
1 tl timjamia
½ tl rosmariinia
4 perunaa
3 dl vettä
(tuoreyrttejä koristeluun)

Kuori ja hienonna sipuli.
Ruskista jauheliha ja sipuli isossa kannellisessa paistinpannussa pienessä öljytilkassa.
Lisää jauhelihaseoksen joukkoon tomaattisose sekä mausteet ja sekoita.
Ota pannu pois levyltä ja peitä kannella.
Pese ja kuori perunat. Viipaloi ne ohuiksi viipaleiksi.
Lisää perunaviipaleet paistinpannuun jauhelihaseoksen joukkoon ja sekoita.
Lisää vesi ja kuumenna kiehuvaksi. Kun ruoka kiehuu, laske lämpöä, pane kansi päälle ja hauduta kypsäksi. Kypsymisaika on noin 30 minuuttia. Kokeile perunoiden kypsyyttä haarukalla. Sekoita välillä varovasti ja lisää tarvittaessa vettä.
Koristele halutessasi tuoreyrteillä.



Sorsat

Tällä kertaa olen pysytellyt ihan kotinurkilla, jotta säästyisin seikkailuilta. No, tietysti sorsalammikon reunalla kameran kanssa keikkuen olisi saattanut päättyä nolosti. Onneksi ei edes meinannut - meinaan vaan, että olin todella varovainen.




Törmäsin lammikolla pariskuntaan, jotka toivat sorsille ruokaa. Toivat sitä ämpärikaupalla ja kuulemma tuovat joka päivä. Minä luulin, että kaupungin toimesta, mutta ei, ihan yksityisesti. Ostavat säkeittäin maatilalta jyviä ja lähileipomosta leipää ja tulevat ruokkimaan sorsat työpäivän päätyttyä. He toimivat myös nokkien avaajina. Kovalla pakkasella sorsien nokka saattaa jäätyä ja sorsat antavat kiltisti heidän kopsauttaa nokan pinteestä.

Uunijuurekset ja hiihtoladun varrelta

Uunikasvikset ovat suurta herkkuani. Teen montaa eri variaatiota, mutta nuoriso jo vähän toppuuttelee - ai taasko?

Tarpeeksi ohut kerros kasviksia pellille, niin hyvä paahto on taattu. Jos teen kasviksia isommalle joukolle, paloittelen juurekset kahdelle pellille ja paistan ne kiertoilmatoiminnolla. Silloin kannattaa säätää uuni 10 tai 20 astetta pienemmälle.

Uunijuurekset
(4:lle)

n. 500 g perunoita
n. 250 g porkkanoita
n. 250 g palsternakkaa
2 rkl öljyä
1 tl suolaa
½ tl rouhittua mustapippuria
1 tl kuivattua rosmariinia tai oksa tuoretta
n. 1 rkl juoksevaa hunajaa

Kuumenna uuni 225 asteeseen.
Pese ja harjaa perunat ja viipaloi ne kuorineen veneen muotoisiksi.
Pese ja kuori porkkanat sekä palsternakat ja viipaloi ne paksuiksi tikuiksi.
Levitä juurekset pellille leivinpaperin päälle. Valuta öljyä kasvisten päälle ja ripottele pintaan mausteet.
Valuta lopuksi vielä hunajaa juureksille.
Paista uunissa noin 30 minuuttia. Varmista juuresten kypsyys kokeilemalla niitä haarukalla.



Seikkailua ladun varrella

Hiihtoretkilleni en ole viitsinyt ottaa kameraa mukaan. Sivakoidessa on joka kerta tullut mieleen, että tuosta ja tuosta ja oih, vielä tuostakin olisi kiva napata kuva. No, pari päivää sitten oli upea aurinkoinen päivä, en kyllä kerinnyt ladulle, mutta kamera oli matkassa, ja lähdin töistä tullessa pikku ajelulle ladun varrelle. Seikkailuhan siitä tuli.






Pieniä kapeita maalaisteitä hurruttelin. Sitten oli niin hieno kohta, että ajattelin hypätä autosta ulos kuvaamaan. Ajoin sen verran tien sivuun, että jos toinen auto olisi tullut, se olisi mahtunut ohi. Tien reuna vietti aivan pikkuisen alaspäin ja siihenhän se auto jäi. Päättyvä tie ja ihan maalla! Onneksi paikalle saapui vanha pariskunta, jotka myöskin olivat maisema-ajelulla - ei lähtenyt auto tien sivusta vaikka kuinka työnsivät. Paikallinen koiran ulkoiluttaja tuli hätiin ja niinhän se auto pääsi pinteestään. Kyllä olin kiitollinen, mutta vähän nolona! Että tällaisia valokuvausreissuja.

Minestronekeitto ja tunnustus

Värikäs keitto sopii niin hyvin talviseen arki-iltaan tuoreen leivän kanssa. Höyryävä kulhollinen keittoa lämmittää nälkäisiä - ja taas jaksaa.


Minestronekeitto
(4:lle)

1 sipuli
1 - 2 valkosipulin kynttä
1 porkkana
1 lehtisellerin varsi
100 g savukinkkua tai parmankinkkua suikaleina
1rkl öljyä
2 dl tomaattimurskaa
5 dl vettä
1 dl pätkittyä spagettia tai muuta pientä pastaa
ripaus mustapippuria
1 tl oreganoa
1 tl basilikaa
1 tl suolaa
1 dl kikherneitä, keitettyjä tai säilyke

Tarjoiluun parmesaaniraastetta

Hienonna sipuli ja valkosipulinkynsi.
Kuori porkkana ja paloittele pieniksi kuutioiksi. Viipaloi selleri.
Kuullota sipulit, valkosipuli, porkkanat ja selleri öljyssä kattilassa.
Lisää lihasuikaleet. Kypsennä vielä hetken ja lisää tomaattimurska ja vesi.
Keitä kannen alla noin 10 minuuttia.
Lisää pasta ja keitä noin 5 minuuttia.
Lisää mausteet ja kikherneet ja keitä vielä noin 5 minuuttia.
Tarkista kasvisten ja pastan kypsyys. Maista ja lisää tarvittaessa mausteita.
Tarjoa parmesaaniraastetta keiton päälle ripoteltavaksi.

Tunnustus ja haaste


Sain tosi mukavasta, taitavan kirjoittajan Meijerielämää-blogista tunnustuksen, kiitos, ja samalla haasteen kertoa seitsemän asiaa itsestä. En ole aiemmin näihin haasteisiin tarttunut, mutta nyt innostuin. Joten tässäpä ne seitsemän asiaa:

Minulla on aina ruokajutut mielessä, aamuni alkavat teellä, melkein litralla, mutta iltapäivällä on ihan pakko saada kahvia ja tummaa ja vahvaa sen on oltava ja jotain herkkua kahvin kanssa - siis pullahiiri. Jos pitäisi valita suklaa tai salmiakki, se olisi salmiakki. Kamalaa, koska suklaa olisi paljon terveellisempää. Mutta kun on tuo huippaus, niin salmiakki selvittää pään.

Olen pieni, hieman pippurinen, lyhyt, mutta en lyhytpinnainen. Paitsi - koneompelu: niin hurjasti tykkäisin kaikkea kivaa värkätä, mutta tekeleeni lentävät tai ainakin aikaisemmin lensivät nopeasti seinään. En ole vuosiin kokeillut. Oppisinkohan? Olisi konekin tiedossa. Surkeat käyttöohjeet ja elektroniikkavempainten epäselvät nappulat saavat höyryn nousemaan päästäni. Ja sitten jo savuaa, jos joku ei osaa lajitella jätteitä. Teeskentely ja valehteleminen, niistä saan harmaita hiuksia.

Harrastukset tai harrastushaaveet: kuvataitaiteet, poikkihuilu, kirjallisuus, puutarha, iso kasvimaa, kasvihuone, ratsastus, kanala tai lampola. Ensimmäiset kaksi ovat olleet, seuraavat kaksi ovat edelleen ja loput ovat haaveita.

Luonto on minulle elinehto. Samoilu metsässä, hiihtäminen, marjastaminen, sienestäminen, vain kulkeminen - sielu lepää. Rakastan kaikkia vuodenaikoja, jokaisessa on jotain säkenöivää, mutta keväässä on taikaa!

Lapset ovat muuttaneet elämäni täysin. He ovat suurin iloni. Heidän takiaan voin venyä ja vanua aikamoisiin mittoihin, jopa peilin edessä mitä ihmeellisimpiin ilmeisiin - huvimme iltaisin. Parhaat iltahepulit.

Olen kaupungista, mutta en urbaani. Lapsuuden kesät sain viettää maalla. Olen lypsänyt, tehnyt heinää, kalastanut ahvenia mustasta lammesta, hyppinyt heinäsuovassa, nukkunut aitassa, ihaillut mummon taitoja, poiminut marjoja, pelännyt pallosalamaa, juonut piimää, syönyt tytinää.

Upeimmat vuoteni vietin teininä Afrikassa. Itä-Afrikassa: asuin savannin kupeessa sekä Victoria-järven rannalla, kävin koulua pienessä kotoisassa sisäoppilaitoksessa teeviljelmien keskellä. Muistini uumenissa pikimustat yöt, kirahvit, kelluvat saaret, mangot, Kisii-kivet, paviaanit, mambat, savimajat, kangat, paahtava aurinko, avocadot, torit, pangat, nuubialaiskorit, Intian valtameri, vuorovesi, valkoiset hampaat. Elämäni paras aika - sydän jäi sinne.


Kivoja blogeja on paljon, mutta en taida laittaa tunnustusta nyt eteenpäin. Napatkaa haaste tästä matkaan, jotka innostuitte. On aina hauska tietää ihmisistä lisää. Ne joilla ei ole omaa blogia haastan kertomaan jotain pientä hauskaa tai yllättävää itsestään sellaiselle, jonka luulet siitä ilahtuvan.

Gluteenittomat teeleivät ja kuun kajo

Gluteenittomat leivonnaiset ovat uunituoreina oikein herkullisia. Näiden teeleipien pinta oli rapea ja sisus pehmeä, voin ja hillon kanssa aivan vertaansa vailla. Johtuneeko hyvästä jauhoseoksesta, että näissä ei ollut gluteenittomille tyypillistä kuivakkaa makua.


Gluteenittomat teeleivät
(2 kpl)

75 - 100 g voita
4 ½ dl gluteenitonta karkeaa jauhoseosta (Semper)
2 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
2 dl kylmää maitoa tai vettä

Pane uuni kuumenemaan 225 asteeseen.
Sulata voi ja anna sen jäähtyä hetken aikaa.
Mittaa kuivat aineet kulhoon ja sekoita.
Lisää maito tai vesi ja sulatettu voi. Sekoita taikina tasaiseksi.
Jos taikina on liian tanakkaa, lisää hiukan nestettä.
Jaa taikina kahteen osaan pellille leivinpaperin päälle.
Ripottele hiukan gluteenittomia jauhoja taikinapalojen päälle ja taputtele kämmenellä pyöreiksi melko paksuiksi leiviksi.
Tee taikinapyörällä leipien pintaan ristiviillot ja pistele haarukalla.
Paista uunin keskitasolla noin 10 minuuttia.
Tarjoa lämpiminä voin sekä juuston tai hillon kanssa.

Juustoteeleivät: Lisää kuivien aineiden joukkoon 1 dl juustoraastetta.
Porkkanateeleivät: Lisää lopuksi taikinaan 1 dl porkkanaraastetta.
Yrttiteeleivät: Lisää kuivien aineiden joukkoon 1 rkl tuoreita hienonnettuja yrttejä tai 1 - 2 tl kuivattuja.
Omenateeleivät: Lisää kuivien aineiden joukkoon ½ tl kanelia. Lisää lopuksi taikinaan 1 - 2 dl pieniä omenakuutioita.



Iltakävelyllä kuun kajasteessa

Viime lauantaina aurinko paistoi pitkästä aikaa ja kuu pilkahteli hienosti illan hämärtyvässä sinessä.