Olin toissapäivänä mustikassa. Vain vasullinen marjoja löytyi, mutta riittävästi, jotta pääsin leipomaan. Mutta sitten iskikin pieni pulma - kumpaa leivon, pullapohjaista vai muropohjaista. Olipa vaikea päätös, sillä pidän mahdottomasti molemmista. No tein pullapohjaista ja sitten tyttäreni leipoi muropohjaista vadelmien kera. Aah, näitä kesän herkkuja!
 |  |
Mustikkapullat
(16 kpl)
Annos pullataikinaa (nestettä 2½ dl)
Täyte:
5 dl mustikoita
3/4 dl hillosokeria
2 rkl vehnäjauhoja
Voiteluun kananmunaa
Leivo kohonnut taikina tangoksi ja jaa 16 samankokoiseen osaan. Pyöritä palat pulliksi.
Siirrä pullat kahdelle pellille leivinpaperin päälle. Jätä isot välit. Peitä pellit leivinliinalla ja kohota pullia lämpimässä paikassa.
Pane uuni kuumenemaan 225 asteeseen.
Sekoita marjat sekä hillosokeri ja vehnäjauhot korkeassa kulhossa. Survo marjoja varovasti, jätä osa kokonaisiksi.
Paina kohonneisiin pulliin napakasti lasin pohjan avulla syvennys. Voitele pullien reunat kananmunalla ja jaa mustikkaseos pullien syvennyksiin.
Paista noin 10 minuuttia uunin keskitasossa.
Vanha vene ja kärryt
Viime kesänä poimin näissä Ruokolahden mummolan maisemissa mustikoita ja saalis oli mahtava. Muutama rasia viimevuotisia marjoja on vieläkin jäljellä pakastimessa. Mummolaan liittyy valtavasti muistoja, niin mustikkaretkistä, kalamatkoista, heinänteosta, lehmistä kuin pääskysten liverryksestä. En ole varma olenko juuri kyseisessä veneessä ollut pienenä tyttönä soutumatkalla, mutta kärryt muistan hyvinkin.
 |  |
 |  |
 |  |
 |  |
 |  |
 |  |
Tekstit
noilla vanhoilla aarteilla on varmasti monet tarinat kerrottavana. kauniita.
VastaaPoistaVeneistà tuli Vàinàmòinen mieleen! Uepita vanhoja esineità. Ja niin ihanaa harmautta... Toisaalta tuo ajan hampaan nakertelu surettaa. On monen ihmisen kàden jàljet murenemassa.
VastaaPoistaHerkullisen näköisiä pullia! Olen silti vannoutunut muropohjan ystävä, kun mustikoista puhutaan:)
VastaaPoistaIdyllisiä ovat nuo Ruokolahden kuvatkin, niistä voi kuvitella entisajan elämää, kun kaikki tapahtui ajallaan ja hitaammin kuin nykyisin. Harmittelen aina, kun ei ole mitään siteitä maaseudulle. Isäni isä myi maatilansa jo 50-luvun alussa ja muutti perheineen kaupunkiin. Aikuinen poikani kävi tänä kesänä ystävänsä kotona ensimmäistä kertaa elämässään navetassa!
Mmmm,herkullisen näköisiä mustikkapullia! Itse pidän enemmän muropohjaisista,mutta nuokin ovat niin houkuttelevan näköisiä.Kauniita nuo Ruokolahden kuvat;kauniit vanhat ajan patimoimat vene ja kärry!
VastaaPoistaKyllä puu vanhenee kauniisti! Ja ihminenkin, jos osaa elää sillä tavalla, ettei katkeroidu...
VastaaPoistaNyt tekee mieli mustikkapiirakkaa, oli niin herkullisia kuvia.
Kauniita kuvia. Vanhat esineet ja asiat ovat ihania - liittyyhän niihin paljon tarinoita ja elettyä elämää. Nuo kärryt olisi mukava yksityiskohta pihalla - kukilla täytettynä : )
VastaaPoistaMukavaa elokuuta Sinulle
T. Erjuska : )
Mirka: Totta, ne tarinat olisi kyllä kiva joskus kuulla.
VastaaPoistaLissu: Joku on ne suurella vaivalla tehnyt ja jossain vaiheessa niistä ei paljon ole jäljellä, onhan se surullista.
Katriina: Siinäpä meillä opittavaa - ajallaan ja hitaammin! Hienoa, että poikasi kuitenkin pääsi nyt käymään navetassa :) Mahtoi olla kokemus.
Yaelian: Muutama mustikkapulla riitti pakastimeen, tänäänkin nautin. Ajan patina ja kaunis käpyjen pesä :)
Kirjailijatar: Viisaastipa sanoit!
Erjuska: Ajan patinoimat esineet ovat tosi kiehtovia. Oikein hyvää elokuuta sinulle myös! Elokuu on muuten tosi ihana kuukausi.
Mummolan maisemissa aina mieli juokseen niihin huolettomiin lapsuusvuosiin. Kauniita esineitä, varsinkin nuo kärryt, ihanat.
VastaaPoistaMustikkapiirakkaa minunkin mieleni tekisi. Itse pidän enemmän pullataikinaan tehdystä :)
Hei, löysin tänne Kirjailijattaren blogista. Hienoja kuvia ja tunnelmia!
VastaaPoistaIhanat pullat ja tuo vene sykähdytti nyt kovasti, oih! Kaunista!
VastaaPoistaSolen: Juuri näin - huolettomiin lapsuusvuosiin :)
VastaaPoistaLaura: Hei vaan ja lämpimästi tervetuloa!
Satu: Tuo puun patina on minustakin aina jotenkin sykähdyttävää.