Vaniljavanukas ja mansikkakastike

Ah, mansikkakausi alkamassa! Mansikat ovat hyviä sellaisenaan, mutta heti kun kausi alkaa, alan kuumeisesti miettiä mitä kaikkia herkkuja niistä valmistaisin. Vaikea edes valita suosikkiherkkua, sillä mansikka sopii niin moneen. Mansikkakastiketta olen vuosia tarjonnut lisäkkeeksi esimerkiksi jäädykekakuille, juustokakuille ja jäätelölle ja olipas tosi herkkua pehmeän vaniljavanukkaan kanssa. Niin raikasta ja kesäistä!


Vaniljavanukas
(4 - 6:lle)

1 dl kermaa
5 ½ dl maitoa
½ dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
¾ dl maissitärkkelysjauhoa
1 kananmuna

Mittaa kaikki aineet pinnoitettuun kattilaan ja sekoita hyvin ennen kuin alat kuumentaa.
Kuumenna koko ajan sekoittaen, kunnes seos muuttuu sakeaksi ja kiehahtaa.
Katkaise levystä virta ja jatka sekoittamista vielä muutaman minuutin ajan.
Siirrä pois levyltä. Anna hetken jäähtyä ja annostele laseihin. (Tulikuuma vanukas saattaa rikkoa ohuen lasin.)
Peitä kelmulla ja siirrä jääkaappiin, jotta vanukas hyytyy. Hyytyminen kestää noin 3 tuntia.

Mansikkakastike

2 dl mansikoita
½ dl vettä
½ dl sokeria

Soseuta mansikat sauvasekoittimella.
Mittaa pieneen kattilaan vesi sekä sokeri ja kiehauta.
Kun sokeri on sulanut, ota kattila pois levyltä ja anna hetken jäähtyä.
Lisää soseutetut mansikat sokeriliemeen ja sekoita tasaiseksi.
Kun mansikkakastike on jäähtynyt, kaada se vanukkaiden päälle laseihin.
Koristele valmiit vanukkaat tuoreilla mansikoilla.


Upeat unikot

Idänunikot (Papaver orientale) ovat kiehtovia, eivät vähiten värinsä vuoksi vaan myös lyhyen kukintansa vuoksi. Kun paperinohuet terälehdet alkavat irrota, kukka paljastaa todellisen luonteensa. Siemenkota on niin uljas pyöreine muotoineen ja samettimaisine kuvioineen, ettei voi kuin ihmetellä.



Päivänliljat

Talomme puutarhassa ei juurikaan kasvanut kukkivia perennoja muuttaessamme tänne yli kymmenen vuotta sitten. Nämä huumaavan ihanalta tuoksuvat keltapäivänliljat (Hemerocallis lilio-asphodelus) olivat talon pohjoisseinustalla ja lienevät vanhaa kantaa. Ne joutuivat heti ylöskaivetuiksi salaojaprojektin tieltä. Istutin ne samalle varjoisalle seinustalle vuorotellen kuunliljojen kanssa. Eräänä vuonna päivänliljoihin ilmestyi vain muutamia kukkia ja olin hämilläni. Naapurille ihmettelin ja hän kertoi anoppinsa sanoneen, että päivänliljat eivät kuki, jos niitä lannoittaa liikaa. No, seuraavana vuonna en lannoittanut ja minut palkittiin valtavalla kukinnalla. Juuri tämä on puutarhanhoidossa niin mukavaa, että kaikkea voi kokeilla ja oppia uutta.




Auringon lämmittämiä päiviä!