Minestronekeitto ja tunnustus

Värikäs keitto sopii niin hyvin talviseen arki-iltaan tuoreen leivän kanssa. Höyryävä kulhollinen keittoa lämmittää nälkäisiä - ja taas jaksaa.


Minestronekeitto
(4:lle)

1 sipuli
1 - 2 valkosipulin kynttä
1 porkkana
1 lehtisellerin varsi
100 g savukinkkua tai parmankinkkua suikaleina
1rkl öljyä
2 dl tomaattimurskaa
5 dl vettä
1 dl pätkittyä spagettia tai muuta pientä pastaa
ripaus mustapippuria
1 tl oreganoa
1 tl basilikaa
1 tl suolaa
1 dl kikherneitä, keitettyjä tai säilyke

Tarjoiluun parmesaaniraastetta

Hienonna sipuli ja valkosipulinkynsi.
Kuori porkkana ja paloittele pieniksi kuutioiksi. Viipaloi selleri.
Kuullota sipulit, valkosipuli, porkkanat ja selleri öljyssä kattilassa.
Lisää lihasuikaleet. Kypsennä vielä hetken ja lisää tomaattimurska ja vesi.
Keitä kannen alla noin 10 minuuttia.
Lisää pasta ja keitä noin 5 minuuttia.
Lisää mausteet ja kikherneet ja keitä vielä noin 5 minuuttia.
Tarkista kasvisten ja pastan kypsyys. Maista ja lisää tarvittaessa mausteita.
Tarjoa parmesaaniraastetta keiton päälle ripoteltavaksi.

Tunnustus ja haaste


Sain tosi mukavasta, taitavan kirjoittajan Meijerielämää-blogista tunnustuksen, kiitos, ja samalla haasteen kertoa seitsemän asiaa itsestä. En ole aiemmin näihin haasteisiin tarttunut, mutta nyt innostuin. Joten tässäpä ne seitsemän asiaa:

Minulla on aina ruokajutut mielessä, aamuni alkavat teellä, melkein litralla, mutta iltapäivällä on ihan pakko saada kahvia ja tummaa ja vahvaa sen on oltava ja jotain herkkua kahvin kanssa - siis pullahiiri. Jos pitäisi valita suklaa tai salmiakki, se olisi salmiakki. Kamalaa, koska suklaa olisi paljon terveellisempää. Mutta kun on tuo huippaus, niin salmiakki selvittää pään.

Olen pieni, hieman pippurinen, lyhyt, mutta en lyhytpinnainen. Paitsi - koneompelu: niin hurjasti tykkäisin kaikkea kivaa värkätä, mutta tekeleeni lentävät tai ainakin aikaisemmin lensivät nopeasti seinään. En ole vuosiin kokeillut. Oppisinkohan? Olisi konekin tiedossa. Surkeat käyttöohjeet ja elektroniikkavempainten epäselvät nappulat saavat höyryn nousemaan päästäni. Ja sitten jo savuaa, jos joku ei osaa lajitella jätteitä. Teeskentely ja valehteleminen, niistä saan harmaita hiuksia.

Harrastukset tai harrastushaaveet: kuvataitaiteet, poikkihuilu, kirjallisuus, puutarha, iso kasvimaa, kasvihuone, ratsastus, kanala tai lampola. Ensimmäiset kaksi ovat olleet, seuraavat kaksi ovat edelleen ja loput ovat haaveita.

Luonto on minulle elinehto. Samoilu metsässä, hiihtäminen, marjastaminen, sienestäminen, vain kulkeminen - sielu lepää. Rakastan kaikkia vuodenaikoja, jokaisessa on jotain säkenöivää, mutta keväässä on taikaa!

Lapset ovat muuttaneet elämäni täysin. He ovat suurin iloni. Heidän takiaan voin venyä ja vanua aikamoisiin mittoihin, jopa peilin edessä mitä ihmeellisimpiin ilmeisiin - huvimme iltaisin. Parhaat iltahepulit.

Olen kaupungista, mutta en urbaani. Lapsuuden kesät sain viettää maalla. Olen lypsänyt, tehnyt heinää, kalastanut ahvenia mustasta lammesta, hyppinyt heinäsuovassa, nukkunut aitassa, ihaillut mummon taitoja, poiminut marjoja, pelännyt pallosalamaa, juonut piimää, syönyt tytinää.

Upeimmat vuoteni vietin teininä Afrikassa. Itä-Afrikassa: asuin savannin kupeessa sekä Victoria-järven rannalla, kävin koulua pienessä kotoisassa sisäoppilaitoksessa teeviljelmien keskellä. Muistini uumenissa pikimustat yöt, kirahvit, kelluvat saaret, mangot, Kisii-kivet, paviaanit, mambat, savimajat, kangat, paahtava aurinko, avocadot, torit, pangat, nuubialaiskorit, Intian valtameri, vuorovesi, valkoiset hampaat. Elämäni paras aika - sydän jäi sinne.


Kivoja blogeja on paljon, mutta en taida laittaa tunnustusta nyt eteenpäin. Napatkaa haaste tästä matkaan, jotka innostuitte. On aina hauska tietää ihmisistä lisää. Ne joilla ei ole omaa blogia haastan kertomaan jotain pientä hauskaa tai yllättävää itsestään sellaiselle, jonka luulet siitä ilahtuvan.