tiistai 25. tammikuuta 2011

Minestronekeitto ja tunnustus


Värikäs keitto sopii niin hyvin talviseen arki-iltaan tuoreen leivän kanssa. Höyryävä kulhollinen keittoa lämmittää nälkäisiä - ja taas jaksaa.


Minestronekeitto
(4:lle)

1 sipuli
1 - 2 valkosipulin kynttä
1 porkkana
1 lehtisellerin varsi
100 g savukinkkua tai parmankinkkua suikaleina
1rkl öljyä
2 dl tomaattimurskaa
5 dl vettä
1 dl pätkittyä spagettia tai muuta pientä pastaa
ripaus mustapippuria
1 tl oreganoa
1 tl basilikaa
1 tl suolaa
1 dl kikherneitä, keitettyjä tai säilyke

Tarjoiluun parmesaaniraastetta

Hienonna sipuli ja valkosipulinkynsi.
Kuori porkkana ja paloittele pieniksi kuutioiksi. Viipaloi selleri.
Kuullota sipulit, valkosipuli, porkkanat ja selleri öljyssä kattilassa.
Lisää lihasuikaleet. Kypsennä vielä hetken ja lisää tomaattimurska ja vesi.
Keitä kannen alla noin 10 minuuttia.
Lisää pasta ja keitä noin 5 minuuttia.
Lisää mausteet ja kikherneet ja keitä vielä noin 5 minuuttia.
Tarkista kasvisten ja pastan kypsyys. Maista ja lisää tarvittaessa mausteita.
Tarjoa parmesaaniraastetta keiton päälle ripoteltavaksi.

Tunnustus ja haaste


Sain tosi mukavasta, taitavan kirjoittajan Meijerielämää-blogista tunnustuksen, kiitos, ja samalla haasteen kertoa seitsemän asiaa itsestä. En ole aiemmin näihin haasteisiin tarttunut, mutta nyt innostuin. Joten tässäpä ne seitsemän asiaa:

Minulla on aina ruokajutut mielessä, aamuni alkavat teellä, melkein litralla, mutta iltapäivällä on ihan pakko saada kahvia ja tummaa ja vahvaa sen on oltava ja jotain herkkua kahvin kanssa - siis pullahiiri. Jos pitäisi valita suklaa tai salmiakki, se olisi salmiakki. Kamalaa, koska suklaa olisi paljon terveellisempää. Mutta kun on tuo huippaus, niin salmiakki selvittää pään.

Olen pieni, hieman pippurinen, lyhyt, mutta en lyhytpinnainen. Paitsi - koneompelu: niin hurjasti tykkäisin kaikkea kivaa värkätä, mutta tekeleeni lentävät tai ainakin aikaisemmin lensivät nopeasti seinään. En ole vuosiin kokeillut. Oppisinkohan? Olisi konekin tiedossa. Surkeat käyttöohjeet ja elektroniikkavempainten epäselvät nappulat saavat höyryn nousemaan päästäni. Ja sitten jo savuaa, jos joku ei osaa lajitella jätteitä. Teeskentely ja valehteleminen, niistä saan harmaita hiuksia.

Harrastukset tai harrastushaaveet: kuvataitaiteet, poikkihuilu, kirjallisuus, puutarha, iso kasvimaa, kasvihuone, ratsastus, kanala tai lampola. Ensimmäiset kaksi ovat olleet, seuraavat kaksi ovat edelleen ja loput ovat haaveita.

Luonto on minulle elinehto. Samoilu metsässä, hiihtäminen, marjastaminen, sienestäminen, vain kulkeminen - sielu lepää. Rakastan kaikkia vuodenaikoja, jokaisessa on jotain säkenöivää, mutta keväässä on taikaa!

Lapset ovat muuttaneet elämäni täysin. He ovat suurin iloni. Heidän takiaan voin venyä ja vanua aikamoisiin mittoihin, jopa peilin edessä mitä ihmeellisimpiin ilmeisiin - huvimme iltaisin. Parhaat iltahepulit.

Olen kaupungista, mutta en urbaani. Lapsuuden kesät sain viettää maalla. Olen lypsänyt, tehnyt heinää, kalastanut ahvenia mustasta lammesta, hyppinyt heinäsuovassa, nukkunut aitassa, ihaillut mummon taitoja, poiminut marjoja, pelännyt pallosalamaa, juonut piimää, syönyt tytinää.

Upeimmat vuoteni vietin teininä Afrikassa. Itä-Afrikassa: asuin savannin kupeessa sekä Victoria-järven rannalla, kävin koulua pienessä kotoisassa sisäoppilaitoksessa teeviljelmien keskellä. Muistini uumenissa pikimustat yöt, kirahvit, kelluvat saaret, mangot, Kisii-kivet, paviaanit, mambat, savimajat, kangat, paahtava aurinko, avocadot, torit, pangat, nuubialaiskorit, Intian valtameri, vuorovesi, valkoiset hampaat. Elämäni paras aika - sydän jäi sinne.


Kivoja blogeja on paljon, mutta en taida laittaa tunnustusta nyt eteenpäin. Napatkaa haaste tästä matkaan, jotka innostuitte. On aina hauska tietää ihmisistä lisää. Ne joilla ei ole omaa blogia haastan kertomaan jotain pientä hauskaa tai yllättävää itsestään sellaiselle, jonka luulet siitä ilahtuvan.

16 kommenttia:

  1. Kuvataiteet ovat jääneet pois? Kaksi tauluasi on edelleen meidän makuuhuoneen seinällä. Muistatko vielä ne vai olisiko aika tulla tarkistamaan? Oikeasti olisi kyllä hauska tavata teitä vuosien jälkeen. Terhi

    VastaaPoista
  2. Tartuin lauseeseen: "sitten savuaa, jos joku ei osaa lajitella jätteitä."
    En ole uskaltanut kertoa kellekään, että kiukustun roskahuoneessa hyvin helposti, jos biojäteastiasta löytyy muovipusseja tai sekajätteestä pussillinen ehjiä vaatteita. Tästä käsittämättömästä asiasta voisi pitää kanssasi näköjään pitkät puheet! Eivätkö ihmiset osaa lukea, mitä roskiksissa lukee, vai eivätkö he todella välitä, mitä tietä ollaan tällä menolla kulkemassa!

    VastaaPoista
  3. Oi miten kiva oli lukea näitä sinun juttujasi. Niin paljon uutta Tuon Afrikan olin jostain kuullutkin, mutta että olit siellä tosiaan noin kauan. Varmasti ihan uskomaton kokemus ja kun sen elää juuri nuorena, se saa suuren merkityksen identiteetin rakentajana.

    VastaaPoista
  4. Olipa hauska posti. Tälläisiä pieniä paljastuksia on kiva lukea, niistä rakentuu aina jonkinlainen kuva ihmisestä tekstien ja kuvien takana.
    Mahtava kokemus varmasti nuo sinun afrikka vuotesi. Sellaista kokemusta ei varmasti helposti unohda.

    VastaaPoista
  5. Terhi: No, taiteiluun odottelen inspiraatiota. En kyllä lainkaan muista tauluja, joten aika tulla tarkistamaan. Olisi niin kiva tavata!
    Sirkku: Meistä taitaisi tupruta kunnon savupilvi, jos pääsisimme asiaa yhdessä ruotimaan :)
    Kirjailijatar: Uutta varmasti, olen vähän hissutellut täällä blogissa. Afrikkavuoteni ovat aivan ainutlaatuisia ja, totta, merkityksellisiä juuri identiteetin kannalta. Olisinkohan se mikä olen, jos ne vuodet pyyhittäisiin pois.
    Solen: Afrikkavuosia en koskaan unohda. Olen hiljattain löytänyt sieltä vanhan ystäväni, kuin siskon. Nyt olemme yhteyksissä ja monia, jo unohduksissa olleita, asioita on jälleen noussut mieleen.

    VastaaPoista
  6. Minulla pisti silmään tuo teen juonti aamulla ja kaffia sitten päivällä, siinä olemme samanlaisia. Lipitän vihreää teetä puolenlitran mukillillisen aamuisin. Ja minunkin pääni savuaa näissä lajitteluasioissa ;)
    Ilmeisesti sinullakin on matala verenpaine, ihme vain, kun minulla saa yläpaine saa mennä alle sadankin, eikä silti huipsi. Mutta voihan sitä salmiakkia syödä varalta...

    VastaaPoista
  7. Kiva kun innostuit tarttumaan tähän :) Ooh, vuosia Afrikassa, se on varmaan ollut huikeaa. Olen ihan parantumaton Afrikka-fani (ja vähän romantikkokin) vaikka en ole siellä koskaan käynyt. Rakastan Afrikkaan sijoittuvia elokuvia ja kirjoja!

    Taas niin ihanat ruokakuvat, vaikka ainahan ne, tuo keiton kuppi näyttää kivalta.

    VastaaPoista
  8. Kiva oli lukea näitä paljastuksiasi. Kaikesta huomaa,että olet taiteellinen,joten maalauksesikin varmaan ovat upeita! Suklaa on hyvää,mutta nyt kun olen täällä Suomessa käymässä,salmiakki maistuu!

    VastaaPoista
  9. Olipa mukava lukea näitä. Kiinnostuksesi kohteet ovat pääosin sellaisia, jotka jaan kanssasi. Tosin on harmillisesti pakko myöntää, että niin paljon musiikkia rakastankin, en itse ole musikaalinen (ts. en osaa laulaa enkä soittaa). Kuvataiteet ovat yksi elämän suola. Kirjoja ja puutarhaa ei paljon mikään voita.

    Kahvin ja teen suhteen olen aivan päinvastainen. Juon kahvia vain aamuisin ja lopppupäivän sitten teetä. Ja minulta puuttuu "salmiakkigeeni".

    Olisi joskus todella mielenkiintoista kuulla lisää vuosistasi Afrikassa, jos haluat niistä blogissasi kertoa. :)

    VastaaPoista
  10. Yaelian sivuilta löysin tänne blogiisi. Mielenkiintoisia tunnustuksia, minäkin olen muutaman kerran käynyt Keniassa,pari kertaa jopa 3 kk.matkalla.Kisumussa ja Victorianjärvellä olen käynyt, enimmäkseen kuitenkin pohjoisessa, Kitalen ja Kapengurian seuduilla.
    Tunnen ja tiedän monia, jotka ovat lapsuudessaan ja nuoruudessaan asuneet Afrikassa. Se on rikkautta, nähdä ja kuulla enemmän kuin täällä koti-Suomessa. Olisi todella mielenkiintoista, jos kerrot enemmän Afrikan vuosista!

    VastaaPoista
  11. Luin vanhempia juttujasi ja kuinka ihania kuvia oli idänsinililjoista! Tulisipa se kevät pian!
    Todella kauniita kuvia oli myös Kumpulasta (sinne on pakko päästä joskus!), Tallinnasta ja Tertin kartanosta. Pietarsaaressa on Aspegrenin puutarha vähän samantyyppinen, ihana paikka.
    Pakkailen tässä samalla laukkuja, lähden viikonlopuksi formamessuille, lahjatavaramessuille Helsinkiin.Mukavaa viikonloppua ja aurinkoisia kevätpäiviä!

    VastaaPoista
  12. Päivikki: Minä pidän eniten vahvasta mustasta teestä.
    Juu, todella matala verenpaine. Välillä huippaa vain tuolilta nouseminen ja silloin pitää syödä jotain suolaista.

    Lumikko: Kiitos kun innostit :) Afrikka on huikea, pitäisit varmasti. Afrikka-elokuvista mieleeni tulee Minun Afrikkani, Sumuisten vuorten gorillat ja Hatari sekä tietty Tarzanit ja Elsa-leijona, joita katsoin pienenä. Vinkkaapa joskus muitakin :)

    Yaelian: Olen piirrellyt, maalannut ja tehnyt grafiikkaa, mutta en enää pitkään aikaan. Suomessa on maailman parhaat salmiakit.

    Lumiomena: Salmiakkigeeni, hauskasti ilmaistu! Luulenpa, että minulla se geeni on "luonnostaan" matalan verenpaineen vuoksi. Eläköön kirjat ja puutarha!
    Jään harkitsemaan, josko kirjoittaisin lisää Afrikasta. Voisin joskus ainakin tehdä afrikkalaista ruokaa :)

    Eeviregina: Kiva kun löysit tänne! Asuin vuoden verran Kisumussa. Kitalen ja Kapenguriankin muistan. Jos menee Keniaan, on hienoa päästä muualle kuin turistipaikkoihin, sinä olet päässyt :)
    Kyllä se kevät sieltä tulee. Kumpula on todella hieno paikka, suosittelen, kuin myös Tertti. Pietarsaaressa en ole koskaan käynyt, jos menen, tutustun ehdottomasti Aspegrenin puutarhaan. Olen lukenut siitä kyllä.
    Kiitos ja antoisia messupäiviä sinulle!

    VastaaPoista
  13. Mukava lukea tätä ;) Ihailen kuviasi, ne ovat aina upeita!

    VastaaPoista
  14. Kiinnostava lukea näitä, ihan uusia asioita avautui :-) Afrikka, se kuulostaa niin sadunomaiselta. Moni on sanonut kokeneensa juuri Afrikassa jotakin ainutlaatuista. Katsoin muutama päivä sitten Teemalta kiinnostavan dokkarin Nuubiasta, joka oli osa Afrikasta kertovaa sarjaa. Siinä siirryttiin etelämmäs Sudaniinkin. Niin vihreää, erilaista kuin pohjoisempi hiekkaerämaa.
    On sinulla rikas elämä, se on hieno asia. Nyt sivakoit täällä kimaltavilla hangilla!

    VastaaPoista
  15. Saila: Kuule kyllä siellä olikin monesti aika sadunomaista. Toki muistot kultaavat osan asioista.
    Luin siitä dokumentista, harmi etten nähnyt.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...