Minttusuklaavanukas ja valkoinen puutarha, osa I

Sanotaan, että jälkiruoka kruunaa aterian -  niin se taitaa olla. Varsinkin viikonloppuisin kaipaan ruoan jälkeen jotain herkkua. Ei sen tarvitse olla mitään ihmeellistä tai kovin vaativaa, mutta kunhan saan "suun makiaksi", hykertelen tyytyväisyydestä.

Keitellessäni suklaavanukasta, saan usein kuulla ilahtuneita huudahduksia. Kaikki suklaiset herkut ovat meillä  erityisesti nuorison mieleen. Minulle suklaa ei ole mitenkään intohimo, mutta ei itsetehdystä suklaavanukkaasta voi olla pitämättä, varsinkaan tästä minttuisesta. Kaapeistani löytyy vielä muutama purkki kuivattua omenaminttua. Kohta uudet jo puskevat maasta, joten kuivattuja on hyvä nyt käyttää. Jauhoin mintun lehtiä morttelissa oikein hienoksi ja voi mikä ihana tuoksu niistä tulvahtikaan - kesän tuoksu!

Minttusuklaavanukas

(4:lle)

6 ½ dl maitoa (osa voi olla myös kermaa)
½ dl sokeria
1 ½ tl vaniljasokeria
3 rkl kaakaojauhetta
1 - 2 tl kuivattua minttua morttelissa jauhettuna
3/4 dl maissitärkkelysjauhoa
1 kananmuna
Koristeluun tuoreita mintun lehtiä

Mittaa kaikki aineet pinnoitettuun kattilaan ja sekoita hyvin ennen kuin alat kuumentaa.
Kuumenna koko ajan sekoittaen, kunnes seos muuttuu sakeaksi ja kiehahtaa.
Katkaise levystä virta ja jatka sekoittamista vielä muutaman minuutin ajan.
Kaada kiisseli jälkiruokakulhoihin. Peitä kelmulla ja pane jääkaappiin noin 3 tunniksi, jotta vanukas hyytyy.
Koristele tarjolle tuotaessa mintun lehdillä.

Omenaminttu (Mentha suaveolens)

Puutarhasuunnitelmia

Puutarhasta paljastuu joka päivä uusia kohtia lumen alta ja ajatukset karkaavat kesään. Tutkailen päivittäin mitä sieltä maasta nouseekaan ja verestän muistiani kasvien nimillä. En minä kyllä latinan kielisiä nimiä muista kuin osasta kasveja, mutta niistä on hauska ottaa selvää. Puutarhakirjat ovat nyt ahkerassa käytössä. Jos tarvitset suunnitteluvinkkejä puutarhaasi, voin lämpimästi suositella uusinta ihanaa opustani: Saaripalsta-blogin Saila Roution kirjaa Oman pihan suunnittelu.

Valkoinen puutarha jasmikkeen varjossa

Olen jakanut puutarhani värialueisiin: valkoinen, valko-sininen, punainen ja keltainen. Sateenvarjomaisesti kasvavan pihajasmikkeen alle on aika luontevasti muotoutunut valkoisten perennojen alue. Varjoisassa paikassa valkoiset kukat ikäänkuin hohtavat ja tuovat hienosti tilan tuntua. Olen istuttanut valkoisten joukkoon ripauksen sinistä (lemmikkejä, kevätkaihonkukkia, rentoakankaalia), jotta alue ei olisi yksitoikkoinen. Tämä valkoinen puutarha ei ole muotoutunut hetkessä, vaan se on vaatinut monta monituista kokeilua ja kasvin siirtoa. Kauneimmillaan se on ehdottomasti alkukesästä. Kukkien kuihduttua, suremaan en jää, sillä heinäkuussa jasmike avaa valkoiset, valloittavat, ihanasti tuoksuvat kukkanuppunsa.

Rönsytiarella

Rönsytiarella (Tiarella cordifolia)
Nämä suloiset kukat ovat melko uusi tuttavuus minulle. Ne viihtyvät varjossa ja ovat levinneet vinhaa vauhtia. Kukat ovat kuin pitsiä ja ruotsiksi niiden nimi onkin spetsmössa, pitsihattu.

Tarhakalliokielo (Polygonatum x hybridum)
Kalliokielot eivät aluksi viihtyneet istutettuani ne aivan jasmikkeen juurelle. Luulen, että paikka oli niille liian kuiva tai sitten multakerros oli liian ohut. Pari vuotta sitten siirsin kielot ja voi mitä tapahtuikaan - niistähän kasvoi jättiläisiä. Kerrassaan hurmaava kasvi kaartuvine varsineen ja vaniljalta tuoksuvine kukkakelloineen.

Tarhakalliokielo

Tuoksumatara (Galium odoratum)
Tämän kasvin viehätys on lehtien upeassa vaalean vihreässä kevätvärissä, kauniissa lehtimuodossa, herkässä kukinnassa ja aivan suunnattoman hienossa tuoksussa. Mielestäni tuoksu on kuin laventelissa ja mikä merkillisintä, tuoksu tulee ilmeisesti lehdistä, koska tunnistin tuoksun nytkin, kun hieman haravoin.

Tuoksumatara

Varjohiippa (Epimedium x youngianum)
Tämä kasvi selvästi kaipaa jotain, sillä se ei ole levinnyt haluamassani tahdissa. Soisin sen viihtyvän paremmin, sillä varjohiipalla on ainavihannat erikoisen muotoiset lehdet ja hauskat, mutta kauniin herkät nuokkuvat kukat.

Varjohiippa

Jasmikkeen varjossa kasvaa myös köynnöshortensia, marjakuusi, taponlehtiä, saniaisia, kuunliljoja ja kivikkokilkkaa.

Pihajasmike

Puutarhan jakaminen värialueisiin ei muuten ole ollut oma ideani, vaan ihanan ystäväni, joka on vihersuunnittelija. Puutarha oli melko hoitamaton, kun muutimme tänne vähän yli kymmenen vuotta sitten. Kaikkien remonttien keskellä tarvitsin apua suunnitteluun, eikä minulla ollut paljon kokemusta tuolloin puutarhan hoidosta, joten apu tuli todella tarpeeseen. Kaikki kunnia siis alan ammattilaisille!