Valkosuklaa-karpalomuffinit ja valkoinen puutarha, osa II

Muffinit, muffinssit tai muffarit - nimi jakaa mielipiteitä, mutta itse tuote harvemmin. Juuri uunista tullut, tuoksuva, muhkea leivonnainen erilaisine variaatioineen, ulkomaisesta nimestään huolimatta, alkaa olla jo klassikko suomalaisessa kahvipöydässä tai aamiaisella. Eihän muffineista voi olla pitämättä, varsinkaan kun ne ovat niin nopeita ja helppoja valmistaa.

Valkosuklaa-karpalomuffinit

(10 kpl)

3 dl vehnäjauhoja
1 dl grahamjauhoja
2 tl leivinjauhetta
½ dl sokeria
1 ½ tl kardemummaa
3/4 dl öljyä
2 dl maitoa
1 kananmuna

Täyte:
100 g valkosuklaata
1 dl kuivattuja karpaloita tai 1 ½ dl pakastettuja

Kuorrute:
1 dl tomusokeria
2 tl vettä tai sitruunamehua

Pane uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
Paloittele suklaa karpaloiden kokoisiksi paloiksi.
Sekoita kuivat aineet isossa kulhossa.
Sekoita pienessä kulhossa öljy, maito sekä kananmuna ja kaada kuivien aineiden joukkoon. Sekoita taikinaksi, mutta sekoita mahdollisimman vähän.
Annostele puolet taikinasta 10 muffinivuokaan.
Jaa suklaapalat ja karpalot taikinan päälle ja annostele loppu taikina niiden päälle.
Paista uunin keskitasolla noin 20 minuuttia.

Valmista kuorrute sekoittamalla tomusokeri ja vesi tai sitruunamehu. Valuta kuorrutusta lusikalla hieman jäähtyneiden muffinien päälle.

Muffinit voi paistaa paperivuoissa, muffinipellillä tai silikonimuffinivuoissa. Jos käytät paperisia vuokia pane kaksi paperivuokaa sisäkkäin, jotta muffinit eivät leviäisi tai paista muffinit paperivuokineen muffinipellin tai silikonivuoan syvennyksissä.



Valkoinen puutarha omenapuun alla

Kova ikävä on jo tuonne puutarhakeinuun omenapuun alle. Oikeastaan kyllä siellä voi jo kiikkua, mutta ehkä ikävöin niitä kesän rauhallisia hetkiä, jolloin vehreys ympäröi ja voi vain nauttia puutarhasta, kylpevistä linnuista, kahvittelusta ja lukemisesta. Kuitenkin, jos joku lempivuodenaika pitäisi nimetä, se olisi juuri nyt - kevät!



Palloesikko

Palloesikko (Primula denticulata)
Valkoisen palloesikon hankin vasta viime keväänä Hyötykasviyhdistyksen taimitorilta Annalasta. Nyt on hauska seurata kuinka monta kukkavanaa siihen nousee, vai nouseeko yhtäkään. Uskon kyllä, että saan nauttia kukista, sillä samalta kauppiaalta ostamani punaiset ovat kukkineet hienosti.





Kevätpikkusydän (Dicentra formosa)
Valkoiset pikkusydämet ovat mielestäni niin somia ja herkkiä. Ne nousevat ihan ensimmäisten joukossa maasta heti lumien sulettua. Jätän aina kevätharavoinnin jälkeen pihaan muutamia pieniä lehtikasoja ja yöpakkasten aikaan peittelen taimien hentoja varsia. En ole varma onko peitteleminen tarpeen, mutta ei siitä mitään haittakaan ole ollut.

Arovuokko (Anemone sylvestris)
Arovuokko kuuluu lellikkeihini - herkkä, mutta vahva. Kukinnan jälkeen se tekee hauskat hahtuvapallot ja säilyttää pitkään vihreät lehtensä. 



Arovuokko



Morsiusleinikki (Ranunculus aconitifolius)
Runsaasti kukkiva morsiusleinikki on kaunis pienikukkainen puutarhan somistus. Toisen taimen paikkaa oli tarkoitus syksyllä vaihtaa, mutta unohdin ja nyt toinen nousee omenapuun edessä ja toinen takana. Puun takana oleva on aivan piilossa, joten siitä aion kesällä poimia oksia maljakkoon.


Särkynyt sydän (Lamprocapnos spectabilis)
Tämä kukka ei paljon esittelyitä kaipaa. Pitkään kyllä kesti kukinnan alkaminen. Ei se vieläkään kovin tuuhea ole, mutta joka vuosi se on vahvistunut ja voimistunut.

Kanadanvuokko

Lehtoängelmä

Lehtoängelmä

Alaskan kleitonia

Kanadanvuokko (Anemone canadensis)
Kanadanvuokosta varoitellaan. Minä toin sen varotuksista huolimatta pihapiirini silloin, kun kukkapenkit loistivat paljaana ja kaipasin jotain valkoista nopeaa puolikorkeaa maanpeittokasvia. Hyvin se on tehtävästään suoriutunut. Nyt se tunkee jopa nurmikon läpi. Ei se mielestäni ole alleen mitään tukahduttanut, mutta kyllä sitä on pitänyt kurittaa.

Lehtoängelmä (Thalictrum aquilegiifolium)
Aivan uusi tuttavuus tämä lehtoängelmä. Istutin sen ihan väärään paikkaan. En tajunnut sen kasvavan niin korkeaksi ja se oli aivan hassun näköinen omenapuun ja juhannusruusun edessä. Syksyllä tämänkin unohdin siirtää, joten sillä on muutto tiedossa heti kukinnan jälkeen. Vai voisikohan sen nyt keväällä siirtää?

Alaskankleitonia (Claytonia sibirica)
Meinasin tämän kasvin kiskaista rikkaruohona pois. Puutarhakirjaa selailtuani, luulen sen olevan Alaskan kleitonia. Mainioksi maanpeittokasviksi kehuttu. Mistä lie tullut? Varmaan jonkun taimipotin mukana.

Ja viimeinen valkoisena kukkiva kasvi puutarhassani on pallohortensia (Hydrangea arborescens). Tämäkin yksi lellikeistäni. Kiitollinen pensas, joka työntelee nuppujaan jo kesäkuussa ja kukkii heinäkuusta pakkasiin saakka. Mahtavan kaunis myös kuivakukkana. Kuvassa kukat ovat juuri auenneet ja ovat valkoiset, mutta myöhemmin ne muuttuvat limen sävyisiksi. Oikeastaan ne ovat minusta melkeinpä kauniimpia limen vihreinä kuin valkoisina. Mistäköhän tämä värin muuttuminen johtuu?

Valkoisista toivon tänne omenapuiden alle vielä varjoliljaa sekä rohtosormustinkukkaa. Varjoliljoja olen istuttanut vaikka kuinka monta, mutta yksikään ei ole noussut. Olen jo luopunut valkoisten metsästyksestä ja istuttanut muutaman kerran punaisia varjoliljoja, mutta eivät nekään ole nousseet. Varjoliljan pitäisi kai olla aika helppokin, mutta ne eivät jostain syystä pidä minusta, mokomat.

Valkoisten kukkien joukossa kasvaa sinisävyisistä: sarviorvokkia, tuoksuorvokkia, lehtosinilatvaa, aitoukonhattua, jalokelloa, vuorikaunokkia, iisoppia, loistosalviaa ja kuunliljaa.