Kaalipiirakkaa oli usein tarjolla lapsuuden kodissani. Mummini Viipurilaisella reseptillä se on ihan parasta. Pikkuisen vain muutin reseptiä käyttämällä vehnäjauhojen tilalla hiivaleipäjauhoja ja äitini maistoi heti, ettei ollut ihan niinkuin ennen. Ihanaa silti!
Kaalipiirakka
(pellillinen)
Taikina:
2½
dl maitoa
25
g hiivaa
1
tl sokeria
½
tl suolaa
1
kananmuna
noin
7 dl hiivaleipäjauhoja
100
g voita
Täyte:
noin
1 kg kaalia
2
- 3 rkl voita
ripaus
sokeria
1
- 1 ½ tl suolaa
Voiteluun
kananmunaa
Liuota
hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää sokeri, suola sekä
kananmuna.
Lisää
hiivaleipäjauhoja vähitellen koko ajan alustaen (käsin tai
yleiskoneella).
Kun
taikina alkaa hieman irrota kulhon reunoilta, lisää pehmeä voi ja
jatka alustamista.
Mikäli
taikina on kovin tarttuvaista, lisää vielä jauhoja.
Anna
taikinan kohota lämpimässä paikassa liinan alla vähintään puoli
tuntia.
Suikaloi
kaali. Kuumenna voi isossa padassa ja lisää kaalisuikaleet hyvin
sekoittaen. Mausta sokerilla ja suolalla.
Hauduta
kaalia kannen alla matalalla lämmöllä välillä sekoittaen. Jos
kaali kuivuu, lisää hieman vettä. Kun kaali on kypsää, noin
tunnin kuluttua, jäähdytä sitä hieman.
Alusta
kohonnutta taikinaa jauhotetulla leivinpöydällä. Ota taikinasta
vähän yli puolet ja kauli se pohjalevyksi. Pohjalevy saa olla
hieman peltiä isompi. Siirrä pellille leivinpaperin päälle. Voit
myös kaulia pohjalevyn suoraan leivinpaperin päällä.
Levitä
hiukan jäähtynyt täyte pohjalevylle. Jätä noin 2 cm reunoista
vapaaksi.
Kauli
kansilevy. Sen tulisi juuri ja juuri peittää kaalitäyte. Nosta
kansilevy kaalitäytteen päälle. Voitele vedellä pohjalevyn
reunat, nosta ne kansilevyn päälle ja paina kiinni.
Voitele
piirakka kananmunalla, pistele haarukalla ja paista 200-asteisessa
uunissa noin 25 minuuttia.
Tekstit
Kuulostaa aika hyvältä reseptiltä! Pitää kokeilla joskus, mutta spelttijauhoilla, koska en syö vehnää.
VastaaPoistaIhana Welsh!? :)
Onnistuit löytämään kaunista kuvattavaa tästä pimeästä ja märästä marraskuusta. Mikä hurmuri!
VastaaPoistaEn minä ymmärrä, miten voit saada niin kaunista jälkeä tihkusateessakin! Heponenkin on persoonallisen ja eloisan näköinen pakkaus.
VastaaPoistaJa kaalipiirakka, se on nostalgista hyvää.
Voi ihanaa, kaalipiirakka on minullekin nostalginen ruoka ja herkkua, vaikka en oikeasti yhtään muista kuka sitä perheessäni olisi tehnyt. Varmaan isoäitini, hän oli todella hyvä kokki ja kiinnostunut ruuanlaitosta (geeni joka ei näytä periytyneen äidilleni tai minulle, harmi vain!)
VastaaPoistaJa kun olin pieni, meillä asui kodinhoitaja, joka teki taivaallista lihapiirakkaa. Kyllä tuota reseptiä täytyy kokeilla.
Jaksan aina ihailla kuviasi.
VastaaPoistaKaalipiirakka aiheuttaa nostalgiaa täälläkin. Siitä tulee minulle aina mieleen vuoteni Saksassa, kun venäläinen kielikurssikaverini leipoi aivan mahtavaa kaalipiirakkaa. Silloin en ymmärtänyt kysyä reseptiä ja nyt se harmittaa.
Minäkin muistan lapsuuteni kaalipiirakat,se oli suurta herkkua! Olen joskus tehnyt,mutta siitä on jo pitkä aika,ja nyt kyllä tekisi mieli taas tehdä sitä,joten kiitos ohjeesta.
VastaaPoistaIhana heppa ja upeat kuvat!
Sara: Speltillä tulee varmaan myös hyvää! Heppa oli tosi ihana, mutta en osaa sanoa oliko Welsh.
VastaaPoistaNanna: Varsinainen hurmuri olikin, teki kovasti tuttavuutta!
Katriina: On tämä aika haastavaa aikaa kuvauksen kannalta! Eloisa on hyvä sana kuvaamaan tuota hurmuria.
Saila: Tätä kun leipaiset pellillisen, niin ehkä ne uinuvat geenit sieltä nostavat päätään :)
Suolaa ja hunajaa: Voi kiitos! Luulen muuten, että venäläinen kaalipiirakka on aika samanlaista kuin tämäkin. Tosin he taitavat laittaa täytteeseen keitettyä kananmunaa.
Yaelian: Sinäkin muistat kaalipiirakan! Resepti on muuten Viipurista :)
Sun kuvissa marraskuukaan ei näytä niin ankealta kuin se välillä tuntuu! Ihania kuvia ja ihana piiras. Nuo lapsuuden makumuistot on niin parhaita. Meillä se oli lihapiirakka. :)
VastaaPoistaEnnen kuin ehdin lukea tekstiäsi, vesi herahti kielelleni ja äidin tekemä kaalipiirakka tuli mieleen... Että voikin olla makunystyröitä hivelevä, ruokaisa herkku! Muka olevinaan niin isotöinen, ettei viitsi kovin usein tehdä.
VastaaPoistaTerkuin, Pia
Nyt täytyy tunnustaa, etten ole ikinä syönyt tällaista kaalipiirakkaa - vaikka mummoni Viipurista onkin :) Näyttää herkulliselta, oiva tapa hyödyntää syksyllä täälläkin tarjolla olevaa kaalia! Taidanpa laittaa kokeiluun :D Mukavaa sunnuntaipäivää!
VastaaPoistaTusla: Jännä, että lapsuuden makumuistot ovat niin vahvoja. Muistan tuoksut aivan selvästi ja paikatkin, joissa monia lapsuuden herkkuja söin.
VastaaPoistaPia: hyvinpä sanoit: muka olevinaan isotöinen. Ja teidän äiti taisi tehdä kaksi pellillistä kerralla ;)
Italiansalaatti: Sinullakin mummo Viipurista!
Kokeile ihmeessä. Piirakka on ruokaisa ja maistuu lämpimänä, mutta on myös ihanaa kylmänä.
Kiitos samoin!
Tuli ihan kaiho olo. Äitini, jonka juuret ovat Viipurista myös, tekee ihan samanlaista piirakkaa. Se on niin hyvää. En ole tohtinut itse tehdä, hassu juttu.
VastaaPoistaJa heposet, ne on aina niin valokuvauksellisia.
Kirjailijatar: Ihanaa, että äitisi tekee samanlaista. Hyvä Viipurin tytöt!
VastaaPoistaOmpa hauskan värinen hevonen. Taisin minäkin kerätä hevoskortteja pienenä.
VastaaPoista