perjantai 25. marraskuuta 2011

Kaalipiirakka



Kaalipiirakkaa oli usein tarjolla lapsuuden kodissani. Mummini Viipurilaisella reseptillä se on ihan parasta. Pikkuisen vain muutin reseptiä käyttämällä vehnäjauhojen tilalla hiivaleipäjauhoja ja äitini maistoi heti, ettei ollut ihan niinkuin ennen. Ihanaa silti!

Kaalipiirakka
(pellillinen)

Taikina:
2½ dl maitoa
25 g hiivaa
1 tl sokeria
½ tl suolaa
1 kananmuna
noin 7 dl hiivaleipäjauhoja
100 g voita

Täyte:
noin 1 kg kaalia
2 - 3 rkl voita
ripaus sokeria
1 - 1 ½ tl suolaa

Voiteluun kananmunaa

Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää sokeri, suola sekä kananmuna.
Lisää hiivaleipäjauhoja vähitellen koko ajan alustaen (käsin tai yleiskoneella).
Kun taikina alkaa hieman irrota kulhon reunoilta, lisää pehmeä voi ja jatka alustamista.
Mikäli taikina on kovin tarttuvaista, lisää vielä jauhoja.
Anna taikinan kohota lämpimässä paikassa liinan alla vähintään puoli tuntia.
Suikaloi kaali. Kuumenna voi isossa padassa ja lisää kaalisuikaleet hyvin sekoittaen. Mausta sokerilla ja suolalla.
Hauduta kaalia kannen alla matalalla lämmöllä välillä sekoittaen. Jos kaali kuivuu, lisää hieman vettä. Kun kaali on kypsää, noin tunnin kuluttua, jäähdytä sitä hieman.
Alusta kohonnutta taikinaa jauhotetulla leivinpöydällä. Ota taikinasta vähän yli puolet ja kauli se pohjalevyksi. Pohjalevy saa olla hieman peltiä isompi. Siirrä pellille leivinpaperin päälle. Voit myös kaulia pohjalevyn suoraan leivinpaperin päällä.
Levitä hiukan jäähtynyt täyte pohjalevylle. Jätä noin 2 cm reunoista vapaaksi.
Kauli kansilevy. Sen tulisi juuri ja juuri peittää kaalitäyte. Nosta kansilevy kaalitäytteen päälle. Voitele vedellä pohjalevyn reunat, nosta ne kansilevyn päälle ja paina kiinni.
Voitele piirakka kananmunalla, pistele haarukalla ja paista 200-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia.







14 kommenttia:

  1. Kuulostaa aika hyvältä reseptiltä! Pitää kokeilla joskus, mutta spelttijauhoilla, koska en syö vehnää.

    Ihana Welsh!? :)

    VastaaPoista
  2. Onnistuit löytämään kaunista kuvattavaa tästä pimeästä ja märästä marraskuusta. Mikä hurmuri!

    VastaaPoista
  3. En minä ymmärrä, miten voit saada niin kaunista jälkeä tihkusateessakin! Heponenkin on persoonallisen ja eloisan näköinen pakkaus.

    Ja kaalipiirakka, se on nostalgista hyvää.

    VastaaPoista
  4. Voi ihanaa, kaalipiirakka on minullekin nostalginen ruoka ja herkkua, vaikka en oikeasti yhtään muista kuka sitä perheessäni olisi tehnyt. Varmaan isoäitini, hän oli todella hyvä kokki ja kiinnostunut ruuanlaitosta (geeni joka ei näytä periytyneen äidilleni tai minulle, harmi vain!)
    Ja kun olin pieni, meillä asui kodinhoitaja, joka teki taivaallista lihapiirakkaa. Kyllä tuota reseptiä täytyy kokeilla.

    VastaaPoista
  5. Jaksan aina ihailla kuviasi.

    Kaalipiirakka aiheuttaa nostalgiaa täälläkin. Siitä tulee minulle aina mieleen vuoteni Saksassa, kun venäläinen kielikurssikaverini leipoi aivan mahtavaa kaalipiirakkaa. Silloin en ymmärtänyt kysyä reseptiä ja nyt se harmittaa.

    VastaaPoista
  6. Minäkin muistan lapsuuteni kaalipiirakat,se oli suurta herkkua! Olen joskus tehnyt,mutta siitä on jo pitkä aika,ja nyt kyllä tekisi mieli taas tehdä sitä,joten kiitos ohjeesta.
    Ihana heppa ja upeat kuvat!

    VastaaPoista
  7. Sara: Speltillä tulee varmaan myös hyvää! Heppa oli tosi ihana, mutta en osaa sanoa oliko Welsh.

    Nanna: Varsinainen hurmuri olikin, teki kovasti tuttavuutta!

    Katriina: On tämä aika haastavaa aikaa kuvauksen kannalta! Eloisa on hyvä sana kuvaamaan tuota hurmuria.

    Saila: Tätä kun leipaiset pellillisen, niin ehkä ne uinuvat geenit sieltä nostavat päätään :)

    Suolaa ja hunajaa: Voi kiitos! Luulen muuten, että venäläinen kaalipiirakka on aika samanlaista kuin tämäkin. Tosin he taitavat laittaa täytteeseen keitettyä kananmunaa.

    Yaelian: Sinäkin muistat kaalipiirakan! Resepti on muuten Viipurista :)

    VastaaPoista
  8. Sun kuvissa marraskuukaan ei näytä niin ankealta kuin se välillä tuntuu! Ihania kuvia ja ihana piiras. Nuo lapsuuden makumuistot on niin parhaita. Meillä se oli lihapiirakka. :)

    VastaaPoista
  9. Ennen kuin ehdin lukea tekstiäsi, vesi herahti kielelleni ja äidin tekemä kaalipiirakka tuli mieleen... Että voikin olla makunystyröitä hivelevä, ruokaisa herkku! Muka olevinaan niin isotöinen, ettei viitsi kovin usein tehdä.

    Terkuin, Pia

    VastaaPoista
  10. Nyt täytyy tunnustaa, etten ole ikinä syönyt tällaista kaalipiirakkaa - vaikka mummoni Viipurista onkin :) Näyttää herkulliselta, oiva tapa hyödyntää syksyllä täälläkin tarjolla olevaa kaalia! Taidanpa laittaa kokeiluun :D Mukavaa sunnuntaipäivää!

    VastaaPoista
  11. Tusla: Jännä, että lapsuuden makumuistot ovat niin vahvoja. Muistan tuoksut aivan selvästi ja paikatkin, joissa monia lapsuuden herkkuja söin.

    Pia: hyvinpä sanoit: muka olevinaan isotöinen. Ja teidän äiti taisi tehdä kaksi pellillistä kerralla ;)

    Italiansalaatti: Sinullakin mummo Viipurista!
    Kokeile ihmeessä. Piirakka on ruokaisa ja maistuu lämpimänä, mutta on myös ihanaa kylmänä.
    Kiitos samoin!

    VastaaPoista
  12. Tuli ihan kaiho olo. Äitini, jonka juuret ovat Viipurista myös, tekee ihan samanlaista piirakkaa. Se on niin hyvää. En ole tohtinut itse tehdä, hassu juttu.

    Ja heposet, ne on aina niin valokuvauksellisia.

    VastaaPoista
  13. Kirjailijatar: Ihanaa, että äitisi tekee samanlaista. Hyvä Viipurin tytöt!

    VastaaPoista
  14. Ompa hauskan värinen hevonen. Taisin minäkin kerätä hevoskortteja pienenä.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...