Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma, Sre, haastoi 24 palkittua ruokabloggaajaa kirjoittamaan aiheesta "Minkä asian (raaka-aine, tapa, piirre) suomalaisesta ruokakulttuurista tahtoisit siirtyvän/vahvistuvan jälkipolville ja mikä on oma keinosi sitä vahvistaa/siirtää?"
Toki otan haasteen vastaan. Oih ja voih, niitä asioita on mielestäni niin monta, että on vaikea valita. Seuraavaan kuitenkin päädyin: Haluaisin siirtää jälkipolville innon valmistaa mutkatonta monipuolista ruokaa sesonkituotteista, perinteitä kunnioittaen ja sinnikkyyden koota perhe yhteisen ruokapöydän ääreen.
Toivoisin voivani houkuttaa kaikkia, erityisesti nuoria, patojen äärelle. Olisin suunnattoman iloinen, jos syntyisi oivallus, että ruoanvalmistus ei itseasiassa ole niin vaikeaa. Se vaatii viitseliäisyyttä ja aikaa kyllä, mutta palkitsee varmasti.
Raaka-aineista nostan esiin kaalin ja puolukan - nuorten keskuudessa melko hyljeksittyjä aineksia. Mistä mahtaa johtua? Kaaliruoat eivät houkuta, jos niitä ei kotona tarjota. Mikä sen monipuolisempi, läpi vuoden saatavilla oleva, edullinen, usein lähellä tuotettu vitamiinipommi - värinkin voi valita.
 |  |
(Kuvat: Ylhäällä vasemmalla kaalipata, oikealla paistettua kaalia ja lammasta sienikastikkeessa ja alhaalla punakaalisalaatti.)Ja se puolukka, siihen pätevät samat kuin edellä, paitsi että puolukkaa saa usein ilmaiseksi metsästä, väriä tosin ei voi valita. Lasten suussa puolukka on ehkä karvas, mutta puolukan makuun voi lapsia totuttaa. On nimittäin alkanut huolestuttaa tämä puolukka-asia. Suomalaislapset eivät pian tiedä miltä aito puolukka maistuu, kun joissakin kouluissa raikas puolukkasurvos on vaihtunut paksuun teolliseen puolukkahilloon - kuulemma halvempaa.
 |  |
 |  |
(Kuvat: Ylhäällä vasemmalla jäädytetty marenkikakku, oikealla puolukkasmoothie, alhaalla vasemmalla puolukkapiirakat. Alin helppo puolukkaleipä.)Ruis, niin aitoa suomalaisuutta kuvaava jo pelkkänä sanana. Ruisleipää kyllä syödään, mutta toivoisin rukiin pöllyävän kotikeittiöissä: rypyttyvän karjalanpiirakoiksi ja puolukkapiirakoiksi sekä paistuvan ruisleiviksi. Ilahtuneena olen seurannut kuinka juuritaikinoiden käyttö leivonnassa on jälleen elpymässä. Itse olen jo laittanut hyvän kiertoon - karjalasta saamani juuren. Moni ystävä ja tuttava on ryhtynyt ruisleivän tekoon. Niin helppoa, edullista ja taivaallisen hyvää.
(Kuvassa ruisvuokaleipä.)Minkä asian sinä haluaisit suomalaisesta ruokakulttuurista siirtyvän jälkipolville?
Tekstit
Kaikkea mitä kirjoitit ja sitä, että osattaisiin tulevaisuudessakin hyödyntää kaikkea ihanaa mitä meillä kasvaa metsissä. Itsetehtyä ja perinteinen. Osattaisiin katsella mitä kaikkia mielettömiä raaka-aineita meiltä löytyy omasta takaa.
VastaaPoistaHannelesta seuraava Suomen ruokalähettiläs! Allekirjoitan kaikki puolukka- ja kaaliasiat, mitä kirjoitit, ja kaiken muunkin!
VastaaPoistaMiten saisimme kotitalousopettajina tätä asiaa vietyä eteenpäin?
Pia Pudikselta
Tärkeä juttu. Minäkin toivoisin, että säilyisi taito tehdä ruokaa metsän antimista, lähiruoasta parhaimmillaan. Ja tokikin, että kaikki perinteiset maakuntaherkut yms. pysyisivät ruokalistoilla. Ah, kuinka hyvää suomalainen kotiruoka on, vaikka itsekin myönnän tekeväni paljon ihan muiden maiden ruokia.
VastaaPoistaIhanaa ruokakulttuuria siirtäisit. Taidan olla samaa kulttuuria itsekin siirtämässä, kun melkein kaikki yllä olevista resepteistäsi tuli viime viikonloppuna tulostettua ja tulevana viikonloppuna olisi tarkoitus jo päästä kokeilemaankin. Niin palkitseva harrastus kaikin puolin tämä bloggaaminen:)
VastaaPoista- Elma -
Hienosti vastasit tuohon haasteeseen;kaikki mainitsemasi ainekset soisi siirtyvän myös seuraaville sukupolville,niin hyviä ne ovat.Suurena kaalin rakastajan ihmettelen,ettei se nuorten parissa ole suositumpi..
VastaaPoistaKuvasi ovat taas niin kauniita!
Solen: Niinpä, metsiin jää valtavasti poimimattomia aarteita. Ja perinteisistä kotimaisista saa ihania ruokia.
VastaaPoistaPia: Nyt kuule pistä sinäkin blogi alulle. Tämäkin voi näköjään olla yksi vaikutuskanava. Ja meidän oma innostuksemme toivottavasti olisi kimmokkeena joillekin. Pidetään lippua korkealla!
Kirjailijatar: Maakuntaherkut, niin tärkeitä! Ja toki myös kansainvälisiä herkkuja :) Niiden kautta makunystyrätkin herkistyvät ja muistaa taas arvostaa kotimaista.
Elma: Oi miten hauska, että aiot kokeilla :)
Yaelian: Ajattele, suuri osa nuorista luonnehtii kaalia ensimmäiseksi sanalla yäk. Sitten kun itse siitä tekevät ruokaa, se ei onneksi enää kaikkien mielestä olekaan yäk.
Minusta koskaan ei voi riittävästi "mainostaa" suomalaisen luonnon tuotteita, ja sitä, miten niitä voi valtavan monipuolisesti hyödyntää.
VastaaPoistaSiitä olen henkilökohtaisesti hirmuisen iloinen, että meidän Eka Vekara, muualla syntynyt ja ihan toisenlaisiin makumaailmoihin varhaislapsuudessaan tottunut, popsii kaaliruokia ja puolukkahilloa (itse tehtyä) ihan hymy korvissa. Ruisleipä on suurta herkkua, eikä hän ikinä tunnu kyllästyvän tavallisesta suomalaisesta kalasta tehtyihin ruokiin.
Hyvä, hyvä, Omenaminttu!
Hyvä postaus! Kaali ja puolukka ovat suosikkejani, mutta epäilen poikieni koskaan ostavan sitä omiin kokkailuihinsa. Vai meneekö se niin, että ensin opetellaan eksoottisemmat maat ja vasta myöhemmin pakon edessä lapsiperheenä edulliset kotimaiset raaka-aineet;) Kaali, sipuli, porkkana, sienet ja marjat ovat silloin arvossaan.
VastaaPoistaTämä on niin ihana, puolukanpunainen, raikas postaus! Kuka taituritaikuri otti nuo valloittavat kuvat? etkai sinä? Kokemuksesta tiedän, että ruokakuvaus on yksi vaativimmista kuva-aiheista -usein kuva ihanasta ruuasta on vain kasa jotain tai hirveetä mössöä.
VastaaPoistaMutta tosiaan, aiheesta kirjoitit, tykkään!
Olipas asiaa - ja tuntui tulevan sydämestä :)
VastaaPoistaIntopii: Voimme aidosti olla ylpeitä hienoista raaka-aineistamme. Kiva kuulla, että teillä on ennakkoluuloton lapsi, upeaa. Kala on muuten myös yksi niistä, mistä nuoriso erittäin usein sanoo yäk, paitsi kalapuikot.
VastaaPoistaKiitos kannustuksesta :)
Katriina: Luulen, että se menee juuri noin. Pääasia minusta on, että niistä hyljeksityistä on makumuisto, että niitä on lapsena tarjottu. Sitten perheellisinä nämä kodin perusmaut nousevat arvoon arvaamattomaan.
Eilen tänään huomenna: Kiitos :) Kaikki blogini kuvat ovat ottamiani. Ei se kieltämättä helppoa ole, mutta kokoajan harjoittelen.
Nelle: Kiitos! Teidän vastaus haasteeseen oli myös täyttä asiaa - yhdessä tekeminen.
Toivottavasti moni noista 24 blogista innostuisi vastaamaan - tärkeitä ja huomionarvoisia asioita kun on lopulta niin paljon.
VastaaPoistaNelle: No, runsas viikko vielä aikaa innostua haasteesta. Odotellaan :)
VastaaPoistaMinäkin pidän tärkeänä sitä, että metsiemme aarteita kerätään jatkossakin. Siellä on niin paljon kaikkea hyvää ja kaunista!
VastaaPoistaKaali on meidän perheessä aika paljon käytetty, josta 3/4 tykkääkin. Piiitkään hauduteltu kaalilaatikko on ihan ylivetoa!
Hurjan kaunis tuo puolukkainen kakku!
Merituuli: Niin se on jotenkin sääli, kun tietää kuinka paljon metsiin vielä herkkuja jää.
VastaaPoistaPiiitkään haudutettu kaalilaatikko on totta vie ylivetoherkkua.
Kiitos, puolukkainen kakku oli myös tosi hyvää.