sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Jauhelihapihvit ja pihakuulumisia


Talvella kaipaan kunnon kotiruokaa ja jauhelihapihvit ovat juuri sellaista, tuhtia kotoista hyvää nälän tainnuttajaa. Tein tällä kertaa pihvit Hakaniemen hallin vasta jauhetusta karitsan jauhelihasta ja maustoin reilusti rosmariinilla sekä oreganolla.



Jauhelihapihvit, lampaasta
(6:lle)

1 dl lihalientä tai vettä
2 dl vaalean leivän murusia
1 iso sipuli hienonnettuna
3 valkosipulin kynttä hienonnettuna
1 kananmuna
600 g karitsan tai lampaan jauhelihaa
2 - 3 tl rosmariinia
2 - 3 tl oreganoa
1 - 1½ tl suolaa

Turvota leivänmurusia lihaliemessä.
Kuullota sipuleita tilkassa öljyä, kunnes ne ovat pehmenneet.
Lisää leivänmurusten joukkoon kananmuna, jauheliha, mausteet sekä kuullotetut sipulit ja sekoita tasaiseksi.
Kastele kädet kylmällä vedellä ja ota jauhelihaseosta kulhosta haluamasi pihvin kokoinen määrä. Pyöritä pala palloksi ja litistä.
Paista pihvejä uunissa 225 asteessa noin 15 minuuttia tai paista ne pannulla kahdessa erässä kauniin ruskeiksi molemmin puolin.

Pihakuulumisia

Pihapiiriimme on tänä vuonna jäänyt hieno närhipariskunta. Hyvin arkoja ovat. Ihme, että nämä kuvat sain ikkunan läpi napsaistua.



Lunta riittää - näissä kuvissa lunta on vielä vähän. Pöydällä olevaa lyhtyä ei näy enää lainkaan ja puutarhatuolit ovat täysin lumeen hautautuneina. Pihamme on yhtä lumivuorta, kun osa kattolumistakin on tiputettu maahan. Ei mitään kuvattavaa enää.





Tammikuu on silti minusta ihana. Juhlat on juhlittu ja on aikaa ryhtyä tekemään kaikenlaisia pieniä puuhia, ulkoilla ja syödä tukevaa talviruokaa. On myös hienoa huomata, että päivät jo ihan hieman pitenevät.

12 kommenttia:

  1. Niin on, valoa on ihan vähän enemmän joka päivä ja viikossa eron jo ihan huomaa, kun katsoo kelloa hämärtyessä. Se ilahduttaa niin!
    Oi, Hakiksen hallista saa ihan parasta karitsan jauhelihaa - tai siis seuraavaksi parasta itse teurastetun ja tehdyn jälkeen.

    VastaaPoista
  2. Tänään huomattiin meillä ensimmäisen kerran, että kolmelta ei olekaan vielä pimeää, eikä neljältäkään ihan täysin. Eli eroa jouluun on jo.

    Karitsan jauheliha on vielä harvinaista herkkua, mutta makua siinä on vaikka muille jakaa. Pakastimessa on pieni pakkaus, teenpä jonakin päivänä nämä rosmariinilla maustetut pihvit.

    VastaaPoista
  3. Hei, täällähän on kiva blogi! Ihania kuvia.

    Meilläkin syötiin tänään jauhelihapihvejä, kylläkin reissumiehen väliin hampurilaisten tapaan sijoitettuina. Namia oli, vaikka oli ihan tavallista lehmää.

    Närhet ovat lapsuudenaikaisia ihastuksiani, niin kauniita, kauniita lintuja! Yksi lajin edustaja pyörähti meidänkin pihallamme tänä syksynä, mutta vain kerran. Kerro teidän närhille faniterveisiä!

    VastaaPoista
  4. Saila: Hakaniemen halli on kaikkinensa niin kiva ja jotenkin kotoisa. Oi, oletko saaressa päässyt moiseen puuhaan?
    Katriina: Kelloa katsoessa sen tosiaan huomaa :)
    Karitsan liha on miestäni lihoista ihan parasta!
    Intopii: Hei, ja kiva kun löysit tänne! Pihvit ovat varmasti herkkua myös reissumiehen välissä.
    Kerron toki närhille terveiset ;)

    VastaaPoista
  5. Olipa mukavaa tammikuutunnelmointia. Talven pimeys (ja varsinkin nyt yllättänyt loska) sekä arjen alkaminen tuntuu vähän ankealta, mutta kun luin sanasi tammikuun hyvistä puolista niin heti tuli parempi mieli - noinhan se juuri on! :) Ainakaan ei ole enää joulustressiä ;)

    VastaaPoista
  6. En siis ole itse teurastanut, ollut mukana vain auttamassa. Yllättävän epäjärkyttävää puuhaa, siis itse asiassa kovin luonnollista ja ihmisen normaaliin ravinnonhankintaan kuuluvaa, jos on lihansyöjä. Minusta on päinvastoin tuntunut kivalta, että lampaita ei ole tarvinnut kuljettaa mihinkään, ne ovat saaneet kaikessa rauhassa kotipihallaan hieman rapsuttelua ja sitten yhtäkkiä tainnutuksen. Siinä ei vaikuta kärsimystä eikä stressiä olevan. Mutta onhan tuota lihaa sitten tullut paloiteltua ja jauhettua jonkin verran. Kivaa on, kun jauhelihastakin saa juuri niin siistiä ja rasvatonta kuin itse haluaa!

    VastaaPoista
  7. Anna: Just näin, ei mitään stressiä tammikuussa! Tänään muuten kuulin linnun lauluakin, ihan pienen hetken vain ;)
    Saila: Uskon tuon kyllä. Ihan luonnollinen asia ja stressitön eläin. Ja takuulla tuoretta lihaa.

    VastaaPoista
  8. Ihanaa kotiruokaa! Me teimme jokin aikaa sitten aivan taivaallisia lindströmin pihvejä ja seuraavaksi pitää ehdottomasti kyllä testata näitä lammaspihvejä!

    VastaaPoista
  9. Ihan kuin valon lisääntymisen tosiaan jo huomaisi...en tiedä, ehkä kuvittelen vain. Sun ruokakuvat on aina sellaisia, että tulee nälkä. Ja kello on jo kohta kaksitoista yöllä. Nyt pitäisi vaan hipsiä nukkumaan.

    VastaaPoista
  10. Liisa: Luin Lindströmin pihveistäsi, nam! Minun pitääkin seuraavaksi tehdä niitä :)
    Kirjailijatar: Kyllä valon lisääntymisen huomaa, ainakin jos kelloa katsoo.

    VastaaPoista
  11. Heis! Näin anonyyminä (en itse kirjoita blogia) tulin kommentoimaan.

    Jauhelihapihvit ovat lapsuudesta saakka olleet suosikkiruokaani. Muistan äitini tekemät mehukkaat pihvit. Nam, ihan vesi herahtaa kielelleni kun noita kuvia katson! :)

    Oma 16-vuotias tyttäreni pitää niistä myös kovasti, tosin nyt hän ei niitä vuoteen tule samaan kun lähti syksyllä Englantiin vaihto-oppilaaksi. Siellä kaikki on valmiiksi pakattua ja ruoka tehdään harvoin alusta loppuun ihan itse. No, ainakin oppii arvostamaan äitin tekemiä pihvejä ja suomalaista ruokaa! :)

    Ps. Blogisi on todella kaunis, aion vastaisuudessakin seurata! :)

    VastaaPoista
  12. Anonyymi: Varmaankin suomalaisen ruoan arvostus nousee. Usein niin käy, kun asuu jonkun aikaa poissa täältä.
    Kiitos ja tervetuloa :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...