Lämmin lohisalaatti ja Tallinnan lyhdyt

Olen tehnyt usein lämmintä lohisalaattia bulgurista, mutta nyt kokeilin kotimaisia ohrahelmiä. Halusin salaatin rakenteen irtonaiseksi, mutta ohrahelmet olivat päättäneet puuroutua. Huuhdoin helmet ja rakenteesta tuli juuri toivomani. Salaatti kaipasi pientä makeutta ja kirpeyttä ja sitähän antoivat mausteliemessä lepäilleet punasipulit - ovat muuten käyttökelpoisia moneen muuhunkin ruokaan tai lisukkeena, joten niitä kannattaa samalla tehdä isompi satsi. Jos on herkkävatsainen, sipulit kannattaa ennen mausteliemeen upottamista tipauttaa kiehuvaan veteen.




Lämmin lohisalaatti
(4 - 6:lle)

500 g lohta, nahatonta ja ruodotonta
pieni pala inkivääriä raastettuna
n. 1 rkl limesitruunan mehua
½ - 1 tl suolaa
rouhittua mustapippuria

1 pieni punasipuli
1 - 2 rkl limesitruunan mehua
1 rkl valkoviinietikkaa
2 rkl juoksevaa hunajaa
ripaus suolaa

3 dl ohrahelmiä
(1 tl kurkumaa)

½ fenkolia ohuina siivuina
kourallinen pekaanipähkinöitä (paahdettuna)
persiljaa tai lehtikorianteria
(limesitruunan viipaleita)

Mausta lohifile raastetulla inkiväärillä, limemehulla, suolalla ja pippurilla. Anna maustua vähintään 15 minuuttia.
Viipaloi punasipuli puolirenkaiksi. Sekoita pienessä kulhossa limemehu, etikka, hunaja sekä suola ja lisää joukkoon punasipulit maustumaan.
Keitä ohra suolalla maustetussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan. Mikäli haluat ohrasta kauniin keltaista, lisää keitinveteen kurkumaa.
Paloittele lohi isoiksi kuutioiksi ja paista pienessä öljytilkassa pannulla kauniin ruskeiksi. Älä paista lohta kuivaksi.
Huuhdo ohra. Huuhdo nopeasti, jotta ohra ei jäähdy, valuta ja kaada se isoon laakeaan tarjoiluvatiin. Lisää fenkoli, valutetut punasipulit, pähkinät ja persilja tai korianteri ja sekoita hieman. Asettele paistetut lohikuutiot päälle ja tarjoa lämpimänä. Koristele halutessasi vielä limesitruunan viipaleilla.


Tallinnan lyhdyt

Koneeni tursuaa kuvia. Olen käynyt läpi vanhoja otoksia, siirrellyt niitä ja lajitellut. Ja urakkahan jatkuu... Löysin viime kesältä sellaisia kuvia, jotka ajattelin nyt laittaa tänne.

Vanha Tallinna on viehättävä. Viime kesän matkalla katseeni kiinnittyi hurmaaviin lyhtyihin. Otin niistä varmaan sata kuvaa ja tässä nyt muutamia.


Ja Tallinnasta puheen ollen: olen lisännyt sivupalkkiini virolaisen hiljattain palkitun blogin "Siit nurgast ja sealt nurgast". Suosittelen kurkkaamaan - viehättävä ja raikas!

Paimenen piiras ja purppurainen ilta

Vielä yksi talveen sopiva jauheliharuoka, englantilainen klassikko, Shepherd's Pie, jossa tuhti jauhelihakastike tuikataan vuoan pohjalle ja paksu kerros (juustolla maustettua) perunasosetta levitetään pinnalle. Luulenpa, että aikoinaan kouluruokailuun kehitellyn lihaperunasoselaatikko-reseptin laatija on vieraillut Englannissa. Voi kunpa hän ei olisi sekoittanut jauhelihaa ja perunasosetta keskenään! Englantilainen versio on aivan kelpo arkiruoka ja sen voi tehdä mainiosti kasviskastikkeestakin. Jos edelliseltä päivältä on jäänyt reilusti perunasosetta, vuoallinen tätä paimenten herkkua syntyy tosi nopeasti.

Paimenen piiras (Shepherd's Pie)
(4 - 6:lle)

valmista perunasosetta 1 kg:sta perunoita
1 - 2 dl vahvaa juustoraastetta

1 - 2 sipulia
2 porkkanaa
1 - 2 varsisellerin vartta
1 rkl öljyä
400 g jauhelihaa, lampaan tai naudan
2 rkl tomaattisosetta
1 tl timjamia
(ripaus chilipippuria)
1 ½ tl suolaa
2 rkl vehnäjauhoja
n. 4 dl vettä
(pinnalle juustoraastetta)

Kuumenna uuni 225 asteeseen ja voitele uunivuoka.
Lisää valmiiseen perunasoseeseen juustoraaste.
Hienonna sipuli ja raasta kuoritut porkkanat raastimen karkealla terällä.
Viipaloi varsisellerin varret.
Ruskista jauheliha paistinpannulla öljyssä. Lisää joukkoon sipulit, porkkanaraaste sekä varsisellerit ja kypsennä keskilämmöllä noin 5 minuuttia.
Lisää tomaattisose, mausteet ja jauhot jauhelihaseoksen joukkoon ja sekoita.
Lisää 3 - 4 dl vettä, hauduta 5 minuuttia ja tarkista maku.
Kaada jauhelihakastike uunivuokaan ja lusikoi sen päälle perunasose. Levitä sose tasaiseksi ja koristele pinta haarukalla.
Lisää halutessasi vielä hieman juustoraastetta.
Paista uunin keskitasolla noin 20 minuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskea.



Auringonlaskun aikaan

Taivas on kyllä hieno taideteos - joka päivä erilainen. Pari päivää sitten kävelylle lähtiessäni taivas oli melko tavanomainen, sellainen aurinkoisen päivän kirkas iltataivas. Kun aurinko hieman vielä laski kävellessäni, se heijasteli upeita sävyjä purppurasta oranssiin.

Paistetut appelsiinit ja inkiväärikastike

Nyt ovat appelsiinit parhaimmillaan. Hyllyillä olen nähnyt isoja ja muhkeita, keskikokoisia, navallisia, luomu-, puoliveri- ja veriappelsiineja. Niitä olen kotiin kantanut ja kuoria kipannut kompostiin ahkeraan tahtiin.

Sellaisenaan appelsiinit ovat ihan parhaita, mutta taipuvat myös moneen muuhunkin käyttöön. Tähän jälkiruokaan viipaloin appelsiinit aurinkokiekoiksi ja paistoin niitä hetken kuumalla parilapannulla. Toisella pannulla valmistin kastikkeen. Ja kyllä tuli hyvää!

Paistetut appelsiinit ja inkiväärikastike
(4:lle)

2 - 3 appelsiinia

Kastike:
25 g voita
½ dl muscovadosokeria tai fariinisokeria
1 tl raastettua inkivääriä (tai ½ tl jauhettua)
½ dl appelsiinimehua

Pinnalle saksanpähkinöitä rouhittuna

Kuori appelsiinit ja viipaloi. Poista mahdolliset siemenet.
Sipaise parilapannulle öljyä ja paista appelsiiniviipaleet nopeasti molemmin puolin, kunnes ne saavat hieman väriä.

Sulata voi paistinpannulla keskilämmöllä.
Lisää sokeri sekä inkivääri ja sekoita kunnes sokeri sulaa.
Lisää appelsiinimehu ja kiehauta seos.
Keitä muutama minuutti, kunnes kastike sakenee.
Kaada kastike paistettujen appelsiinien päälle ja koristele pähkinöillä.



Talvisia hetkiä

Nämä kuvat ovat kotiseututalo Påkaksen läheisyydestä. Gjutars, kuten Påkas, on joskus 1700-luvulla ollut ratsutila ja toimii nykysin Vantaan taiteilijaseuran galleriana (sinertävä rakennus). Siellä on usein mielenkiintoisia näyttelyitä.









Fasaanikukko oli varsin peloton. Pitkään tuijottelimme toisiamme ja tulin siihen tulokseen, että herra suostui kuvattavaksi.

Vastaus haasteeseen

Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma, Sre, haastoi 24 palkittua ruokabloggaajaa kirjoittamaan aiheesta "Minkä asian (raaka-aine, tapa, piirre) suomalaisesta ruokakulttuurista tahtoisit siirtyvän/vahvistuvan jälkipolville ja mikä on oma keinosi sitä vahvistaa/siirtää?"

Toki otan haasteen vastaan. Oih ja voih, niitä asioita on mielestäni niin monta, että on vaikea valita. Seuraavaan kuitenkin päädyin: Haluaisin siirtää jälkipolville innon valmistaa mutkatonta monipuolista ruokaa sesonkituotteista, perinteitä kunnioittaen ja sinnikkyyden koota perhe yhteisen ruokapöydän ääreen.

Toivoisin voivani houkuttaa kaikkia, erityisesti nuoria, patojen äärelle. Olisin suunnattoman iloinen, jos syntyisi oivallus, että ruoanvalmistus ei itseasiassa ole niin vaikeaa. Se vaatii viitseliäisyyttä ja aikaa kyllä, mutta palkitsee varmasti.

Raaka-aineista nostan esiin kaalin ja puolukan - nuorten keskuudessa melko hyljeksittyjä aineksia. Mistä mahtaa johtua? Kaaliruoat eivät houkuta, jos niitä ei kotona tarjota. Mikä sen monipuolisempi, läpi vuoden saatavilla oleva, edullinen, usein lähellä tuotettu vitamiinipommi - värinkin voi valita.


(Kuvat: Ylhäällä vasemmalla kaalipata, oikealla paistettua kaalia ja lammasta sienikastikkeessa ja alhaalla punakaalisalaatti.)

Ja se puolukka, siihen pätevät samat kuin edellä, paitsi että puolukkaa saa usein ilmaiseksi metsästä, väriä tosin ei voi valita. Lasten suussa puolukka on ehkä karvas, mutta puolukan makuun voi lapsia totuttaa. On nimittäin alkanut huolestuttaa tämä puolukka-asia. Suomalaislapset eivät pian tiedä miltä aito puolukka maistuu, kun joissakin kouluissa raikas puolukkasurvos on vaihtunut paksuun teolliseen puolukkahilloon - kuulemma halvempaa.


(Kuvat: Ylhäällä vasemmalla jäädytetty marenkikakku, oikealla puolukkasmoothie, alhaalla vasemmalla puolukkapiirakat. Alin helppo puolukkaleipä.)

Ruis, niin aitoa suomalaisuutta kuvaava jo pelkkänä sanana. Ruisleipää kyllä syödään, mutta toivoisin rukiin pöllyävän kotikeittiöissä: rypyttyvän karjalanpiirakoiksi ja puolukkapiirakoiksi sekä paistuvan ruisleiviksi. Ilahtuneena olen seurannut kuinka juuritaikinoiden käyttö leivonnassa on jälleen elpymässä. Itse olen jo laittanut hyvän kiertoon - karjalasta saamani juuren. Moni ystävä ja tuttava on ryhtynyt ruisleivän tekoon. Niin helppoa, edullista ja taivaallisen hyvää.

(Kuvassa ruisvuokaleipä.)

Minkä asian sinä haluaisit suomalaisesta ruokakulttuurista siirtyvän jälkipolville?