Täytetyt munakoisot

Nämä täytetyt herkut pitävät sisällään monia lempimakujani mm. munakoiso, kikherne, avokado, punasipuli ja minttu. Ensimmäinen kokeilemani versio oli hyvä, mutta ei päätä huimaava. Seuraava kokeiluni sai osakseen hieman säätöä ja meni aivan nappiin. Olisin syönyt toisenkin, mutta ei riittänyt.

Täytetyt munakoisot 
4:lle 

2 munakoisoa

2 rkl öljyä

ripaus suolaa

2 ½ dl kikherneitä, keitettyjä tai purkista

2 rkl seesaminsiemeniä

2 valkosipulin kynttä

1 rkl sitruunamehua

1 tl suolaa

nippu persiljaa

nippu minttua 

Avokadosalsa 

1–2 avokadoa

4 tomaattia

pieni punasipuli

1 rkl sitruunamehua

ripaus suolaa

ripaus mustapippuria

1–2 rkl hienonnettua tuoretta minttua 

Pane uuni kuumenemaan 225 asteeseen.

Halkaise munakoisot pituussuunnassa, tee niihin veitsellä ristiviillot, voitele öljyllä ja ripottele pintaan suolaa. Siirrä munakoisot pellille leivinpaperin päälle halkaistu puoli ylöspäin. Paista uunissa noin 15 minuuttia, kunnes sisus on hieman pehmentynyt ja saanut väriä.

Koverra munakoisot esim. greippiveitsellä. Jätä melko paksut reunat. Siirrä sisus monitoimikoneen kulhoon ja lisää kikherneet, seesaminsiemenet ja mausteet.

Täytä koverretut munakoisot seoksella ja paista vielä uunissa noin 30 minuuttia, kunnes ne ovat pehmenneet ja täyte on saanut väriä.

Valmista munakoisojen kypsyessä avokadosalsa.

Kuutioi avokado, tomaatit ja sipuli. Yhdistä ja mausta sitruunalla, suolalla, pippurilla ja mintulla.

Jaa salsa hieman jäähtyneiden munakoisojen päälle ja tarjoa heti. 

Hyvästelen villiviinin  

 

Haikeudella katselen kuistiamme peittävää villiviiniä. Sen upeat valot ja varjot leikkivät viimeisiä leikkejään ikkunaa vasten. Mahtava värien kirjo heijastuu kuistille välillä eksoottisena kimarana. Ensi syksynä muisto vain, villiviini lähtee! Talon toinen puoli sai remontin yhteydessä uuden maalipinnan ja keväällä on vuorossa villiviinin peittämä puoli. No, saahan villiviinin irrotettua ja tuettua seinää vasten uudelleen maalauksen jälkeen, mutta nyt aion olla kaukaa viisas ja poistaa kaiken kasvillisuuden talon seiniltä. Kasvillisuus kerää kosteutta ja näköjään lahottaa vuorilaudat ja pahimmillaan hirret.

Remonttimiehistä jokainen on antanut tuomionsa villiviinille, johon minä melkein itkua olen vääntänyt. Eräs heistä sääli minua niin, että keksi keinon: osan pystyisi säästämään ohjaamalla varret talosta poispäin pergolaan. Hän lupasi jopa rakentaa sellaisen :)

Kelloköynnös on pakkasen puraisun jälkeen muuttunut kauniin violetiksi.