7 tuntia sitten
keskiviikko 2. helmikuuta 2011
Merimiespannu ja sorsalammikon reunalla
Tämä ohje on perinteisen merimiespadan suitsaitversio. Valmistan sen paistinpannussa arkisista, edullisista perusraaka-aineista - perunasta ja jauhelihasta. Ensin paistan jauhelihan ja sipulin, lisään mausteet, joukkoon sekoitan ohuita raakoja perunaviipaleita ja vettä, sitten hauduttelen kannen alla kypsäksi. Välillä kurkkaan, tuoksuttelen ja tarkistan nesteen määrän. Raikasta salaattia seuraksi ja kyllä nälkä lähtee.
Merimiespannu
(3 - 4:lle)
1 pieni sipuli
200 g jauhelihaa
1 rkl öljyä
2 rkl tomaattisosetta
1 ½ tl suolaa
½ tl mustapippuria rouhittuna
1 tl timjamia
½ tl rosmariinia
4 perunaa
3 dl vettä
(tuoreyrttejä koristeluun)
Kuori ja hienonna sipuli.
Ruskista jauheliha ja sipuli isossa kannellisessa paistinpannussa pienessä öljytilkassa.
Lisää jauhelihaseoksen joukkoon tomaattisose sekä mausteet ja sekoita.
Ota pannu pois levyltä ja peitä kannella.
Pese ja kuori perunat. Viipaloi ne ohuiksi viipaleiksi.
Lisää perunaviipaleet paistinpannuun jauhelihaseoksen joukkoon ja sekoita.
Lisää vesi ja kuumenna kiehuvaksi. Kun ruoka kiehuu, laske lämpöä, pane kansi päälle ja hauduta kypsäksi. Kypsymisaika on noin 30 minuuttia. Kokeile perunoiden kypsyyttä haarukalla. Sekoita välillä varovasti ja lisää tarvittaessa vettä.
Koristele halutessasi tuoreyrteillä.
Sorsat
Tällä kertaa olen pysytellyt ihan kotinurkilla, jotta säästyisin seikkailuilta. No, tietysti sorsalammikon reunalla kameran kanssa keikkuen olisi saattanut päättyä nolosti. Onneksi ei edes meinannut - meinaan vaan, että olin todella varovainen.
Törmäsin lammikolla pariskuntaan, jotka toivat sorsille ruokaa. Toivat sitä ämpärikaupalla ja kuulemma tuovat joka päivä. Minä luulin, että kaupungin toimesta, mutta ei, ihan yksityisesti. Ostavat säkeittäin maatilalta jyviä ja lähileipomosta leipää ja tulevat ruokkimaan sorsat työpäivän päätyttyä. He toimivat myös nokkien avaajina. Kovalla pakkasella sorsien nokka saattaa jäätyä ja sorsat antavat kiltisti heidän kopsauttaa nokan pinteestä.
Lähettänyt
Hannele/Omenaminttu
Tunnisteet:
liha,
nähtävyydet ja luonto,
talvi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Heipä hei Omenaminttu! Halusin jakaa saamani tunnuksen sinulle, sillä arvostan upeita kuviasi todella. Tunnustus löyty blogistani, toivottavasti tykkäät:). Keveää keskiviikkoa!
VastaaPoistaEi pitäisi katsella blogiasi nälkäisenä :) Herkulliselta näyttää, vaikka en jauhelihasta niin välitäkään, mutta peruna on ikiaikainen suosikkini. Mitähän muuta jauhelihan tilalla voisi käyttää vai tekeekö juuri se liha merimiespannusta merimiespannun?
VastaaPoistaAika ihanaa, että maailmassa on tuollaisia sorsansyöttäjiä ja nokan auki napauttajia :)
Meillä pannua kutsutaan merimiespihviksi (where´s the beef, God only knows), eikä se koskaan ole oikein ollut herkkuani. Mutta jauhelihan kanssa ja tällä ohjeella taidankin testata!
VastaaPoistaNam taas tuli keskiyönnälkä! :-D En tiennyt tuota juttua lainkaan sorsien nokista, ja kuulostaa hassulta että pariskunta kopauttaa sorsien nokkia auki! Ihana juttu.
VastaaPoistaNokkien avaajat! En tiennyt tuosta minäkään, mutta voi miten hienoa avuliaisuutta!!! Ruoan tuominen myös. Tulipa hyvä mieli.
VastaaPoistaMinun sanastossani tuo ruoka on liuttulaatikko. Josksu laitan nesteeksi munamaitoa ja nykyisin aina kuivattua salviaa tuon timjamin ja rosmariinin sijasta/kera. Kypsyttàmisen teen uunissa, mutta tuo pannussa kypsyttàminen on vuoristomajan kaaseliedellà energiaystàvàllisempàà. Kiitos vihjeestà. Nuo sorsakuvasi ovat hellyttàvià.
VastaaPoistaIhanat kuvat sorsista! Kun vielä asuin Helsingissä,oli meillä ankkalammikko ihan vieressä.Ihanaa,kun löytyy tuollaisia ihmisiä,jotka pitävät huolta sorsista talven kylmyydessä:-)
VastaaPoistaKirsikka: Tuhannet kiitokset! Vastasinkin jo blogiisi :)
VastaaPoistaSolen: Merimiespihviksikin ruokaa kutsutaan, joten liha (pienet pihvit?) siihen kuuluu. Mutta nyt kun kysyit, ruokaan saattaisi oikein hyvin sopia munakoiso. Taidanpa itekin kokeilla seuraavalla kerralla munakoison kanssa, vähän niinkuin moussakaa. Nam.
Hienoa tosiaan, että joku ruokkii sorsia säännöllisesti. Nyt ne nimenomaan sitä ruokaa tarvitsevat.
Intopii: Juu, jo pienenä ihmettelin tuota pihvi-sanaa kyseisen ruoan yhteydessä, se on ihan hassu. Jos ruoakaan kuuluvia ohuita lihoja kutsutaan pihveiksi, niin menkööt. Samoin minusta palapaisti on ihan outo nimi kastikeruoalle. Merimiespivi taitanee olla jo poistunut kouluruokalistoilta ja tilalle on tullut mm. kebabkiusaus. Ei tuo merimiespihvi minunkaan herkkuani ollut koulussa, mutta mielummin sitä kuin kebabkiusausta.
Saila: Itseasiassa niillä sorsaparoilla, joilla nokka jäätyy on jotain vialla. Kuulemma terveen sorsan nokka ei jäädy. Useampi jäänokka siellä tepasteli, toivottavasti tervehtyvät, kun saavat nokan auki ja murua kupuun.
Caro: Niillä jäänokkasorsilla saattaa asiat kyllä olla muutenkin huonosti. Kuulemma terveen linnun nokka ei jäädy. Ihania ihmisiä tosiaan, kun auttavat reppanoita ja ruokkivat. Eivät sorsat selviäisi talven yli ilman ruokintaa.
Lissu: Liuttulaatikko, kylläpäs on hauska nimi :) Hyvä huomio, että ruoka on myös energiataloudellinen.
Yaelian: Ja ajattele, että he säännöllisesti tulevat joka päivä. Oli aika liikuttavaa nähdä se sorsien tohina ja kuhina, kun pariskunta tuli punainen ämpäri heiluen.
Taas niin herkullinen kuva ;) Jos vielä enemmän laiskottaa niin jauhelihan tilalle voi laittaa lenkin viipaleita, ainakin lapset ja mies tykkää ;))
VastaaPoistaElisa: Herkullista oli! Ja miksei lenkkiviipaleitakin sekaan, jos makkarasta tykkää.
VastaaPoista