Mansikkatorttu

Mansikka-aikaan on ihan pakko leipoa joku mansikkainen herkku. Tätä meillä kaikki toivovat. Torttu ei ole kovin makea ja täytteen mansikat saavat ihanan makusilauksen tuoreista pihamaan yrteistä. Mansikat marinoituvat mehukkaiksi sillä aikaa, kun torttupohja valmistuu.

Välillä leivon taikinasta paksun suorakaiteen muotoisen levyn, jaan kahdeksaan ruutuun, paistan, halkaisen ja täytän. Näin saan jokaiselle oman "leivoksen".

Mansikkatorttu

8–10:lle 

Taikina 
3 ½ dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
2 tl leivinjauhetta
3/4 dl sokeria
100 g voita
1 3/4 dl maitoa 

Täyte 
nippu minttua tai sitruunamelissaa
½ dl sokeria
1 l mansikoita
1 ½–2 dl kermaa
1 tl vaniljasokeria 

Pinnalle tomusokeria

Hienonna mintun tai sitruunamelissan lehdet aivan hienoksi ja sekoita sokerin kanssa.
Viipaloi mansikat kulhoon ja sekoita joukkoon maustettu sokeri. Anna marjojen mehustua jääkaapissa.
Pane uuni kuumenemaan 200 asteeseen ja voitele irtopohjainen (halkaisija 20 cm) kakkuvuoka.
Yhdistä vehnäjauhot, kaurahiutaleet, leivinjauhe ja sokeri.
Leikkaa kylmä voi pieniksi kuutioiksi ja lisää kuivien aineiden joukkoon. Sekoita yleiskoneella tai nypi sormin, kunnes seos on murumaista.
Lisää maito ja sekoita. Sekoita mahdollisimman vähän.
Levitä taikina vuokaan ja paista uunin alatasossa noin 25 minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla. 
Jäähdytä torttu ja halkaise kahtia. Siirrä pohjalevy tarjoiluvadille.
Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta vaniljasokerilla. Levitä vaahto tortun pohjalevylle ja nostele mansikat päälle. Nosta päällilevy mansikoille, sirottele pinnalle tomusokeria ja tarjoa heti.

Pihakuulumisia

Tämän polun näkymää ei enää ole. Haikeana huokailen.

Vasemmalla oleva säleikköomenapuu ja katajat on kaadettu. Kuunliljat ja taponlehdet olen siirtänyt väliaikaispenkkeihin. Säleikköomenapuu oli lahottanut seinän!

 Purkuvaiheessa paljastui ikkunan alta pätkä lahoa hirttä.

Onneksi on asiantunteva työmies ja ahkeria apulaisia.

Vaikka nyt näyttää tältä, aion nauttia kesästä ja jasmikkeen tuoksusta. Iloitsen myös ullakolta löytyneistä aarteista.

Vasemman puoleinen uunipannu on tosi tukeva ja ajattelin huoltaa sitä hieman ja leipoa sitten mustikkapiirakkaa nostalgiahengessä, mutta uunipannu ei mahtunutkaan uuniini. Kyllä minä pannuille käyttöä keksin, ihan varmasti. Ne ovat minusta niin hienoja.