Jäätee

Yrteistä valmistuu ihanan raikas jäätee. Viikonlopuksi on lupailtu helteitä, joten aion nauttia virkistävää kylmää juomaa.

Minttuinen jäätee

4:lle

nippu minttua, esim. piparminttu, omenaminttu

1 l vettä

½ dl hunajaa tai sokeria

jääpaloja

Mittaa vesi kannuun ja pane sinne mintunoksat. Siirrä kannu jääkaappiin ja anna olla yön yli.

Ota mintunoksat pois ja makeuta hunajalla tai sokerilla. Tarkista maku.

Jaa laseihin jääpaloja, kaada päälle juoma ja tarjoile.

 

Pikainen jäätee yrteistä

4:lle

2 ½ dl vettä

3 isoa sitruunamelissanoksaa

1 yrtti-iison- tai mintunoksa

½ dl hunajaa tai sokeria

Lisäksi

7 ½ dl kylmää vettä

Kiehauta 2 ½ dl vettä pienessä kattilassa. Nosta kattila pois levyltä ja pane sinne yrtinoksat niin, että ne peittyvät. Hauduta 5 minuuttia.

Nosta yrtinoksat pois, lisää hunaja tai sokeri, sekoita ja jäähdytä hetken aikaa.

Kaada vahva, jäähdytetty yrttitee kannuun, lisää joukkoon kylmä vesi. Tarkista maku. Tarjoa jääpalojen kanssa.

Yrteistä valmistetut juomat eivät säily laadukkaina kovin kauan. Tee vain yhden päivän annos kerralla.

Omenamintut

Suloisen pörröiset omenamintut kukkivat nyt kauniisti. Pian kerään niitä kuivattavaksi. Lehtien ohella myös kukkia voi kuivata ja käyttää yrttisekoituksiin tai koristukseksi maljakkoon.

Punaherukkahyytelö

Meillä on punaviinimarjojen aika juuri nyt. Hyytelö onnistuu parhaiten puolikypsistä marjoista, joten kyykistelin alaoksilta. Sieltä löytyi juuri sopiva määrä paria hyytelöerää varten. Kypsistä keittelen höyrymehua vadelmien kanssa ja osan marjoista pakastan talven varalle.

Hyytelö on tosi makeaa, mutta ah niin ihanaa esim. nokkos- tai pinaatilettujen ja liharuokien kanssa. Keitin yhden hyytelöerän rosmariinioksan kanssa ja siitä tuli kerrassaan loistavaa. Uskon, että se sopii juustojen kanssa.
  

Punaherukkahyytelö

sokeroimatonta punaherukkamehua puolikypsistä marjoista

100g hillosokeria / 1 dl mehua

(mausteita: rosmariini, timjami tai aito vanilja) 

Keitä mehu kattilassa. Lisää marjojen joukkoon 4–5 dl vettä/ 1 kg marjoja ja hauduta, kunnes marjat ovat vaalenneet, 10–15 minuuttia. (1 kg:sta marjoja tulee vajaa litra mehua.) Aseta siivilään kangas ja anna mehun valua painelematta toiseen astiaan. Voit myös valmistaa hyytelön höyrymehusta.

Kuumenna hyvin pestyjä pieniä lasipurkkeja 100-asteisessa uunissa 15 minuuttia. Keitä kannet.

Mittaa mehu ja hillosokeri kattilaan. Lisää myös mausteet, mikäli käytät niitä. Kuumenna hiljalleen ja sekoita varovasti, kunnes sokeri on sulanut. Keitä sekoittamatta 10 minuuttia. Laske keittoaika siitä, kun keitos alkaa poreilla.

Tee hyytelökoe: Pidä lautasta jääkaapissa tai pakastimessa ja ota lusikallinen keitosta kylmälle lautaselle. Odota hetki ja vedä lusikalla keskelle vako. Jos vako ei umpeudu, keittoaika on riittävä. Jos umpeutuu, jatka vielä keittämistä hetken aikaa.

Ota valmis hyytelö pois levyltä ja kuori vaahto. Poista samalla mahdolliset mausteet.

Purkita hyytelö ja sulje kannet tiiviisti. Jäähdytä ja säilytä kylmässä. Hyytelö hyytyy lopullisesti vasta jäähtyessään.

Vähän testailin: 
Hyytelöä ei kuulemma kannata keittää kovin suurta annosta. Yleensä ohjeet ovat litralle mehua. Kokeilin 1 ½ litran annosta. Tuli hyytelöä, mutta ei kauniin lohkeavaa.
Sanotaan, että keitetystä mehusta tulee parempi hyytelö kuin höyrymehusta. Näin myös kävi. Keitetystä tuli ihanan lohkeavaa.

Nyt kurkistelemaan alaoksille. Siellä saattaa olla vielä puolikypsiä marjoja, joista saa herkullista hyytelöä.

Mustikkaleivokset

Olen ihastunut mustikan ja sitruunan makuyhdistelmään. Näihin rapeapohjaisiin leivoksiin laitoin  täytteeksi raikkaan makeaa sitruunatahnaa ja pehmeää kermavaahtoa. Pinnalle ripottelin runsaasti mustikoita. Yhdistelmä on ihana!

Sitruunatahnan ohje löytyy täältä.

Mustikkaleivokset

noin 16 kpl

Pohja

100 g kylmää voita

½ dl sokeria

2 ½ dl vehnäjauhoja

1–2 rkl kylmää vettä

Täyte

2 dl sitruunatahnaa (Lemon Curd)

2 dl kermaa

Koristeluun

mustikoita

Kuutioi voi kulhoon. Lisää sokeri ja vehnäjahot ja nypi sormin murumaiseksi taikinaksi.

Lisää vesi ja sekoita, kunnes taikina on tasaista. Varo sekoittamasta liikaa.

Painele taikina pieniin leivosvuokiin. Siirrä jääkaappiin.

Siirrä jääkaapissa kylmentyneet leivospohjat pellille ja paista 200 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. Anna pohjien jäähtyä ja irrota varovasti. 
Lusikoi sitruunatahnaa leivospohjille ja päälle nokare kermavaahtoa. Koristele mustikoilla.

Raumalla
En ole koskaan aiemmin käynyt Porissa enkä Raumalla. Molempiin olen jo kauan halunnut tutustua. Nyt siihen tarjoutui hieno mahdollisuus, kun olin ystävieni kanssa Porin Jazzeilla ja yövyimme Raumalla. Olisin voinut viettää vielä monta monituista hetkeä tutustuen vanhan Rauman jokaiseen ikkunaan, portinpieleen ja sisäpihaan. Valloittava paikka!

Mangoldipasta

Kasvatan mangoldia isoissa ruukuissa. Etanat pysyvät paremmin loitolla ja kasvin kauneus tulee hienosti esiin. Mikäli varret ovat paksuja, niitä kannattaa kypsentää hieman kauemmin kuin lehtiä.

Mangoldipasta

4:lle

300 g nauhapastaa

1 punasipuli

2 valkosipulinkynttä

½ fenkolia

150 g mangoldia suikaloituna

1 rkl öljyä

1 tl suolaa

ripaus mustapippuria

1 dl saksanpähkinöitä

(50 g pehmeää vuohenjuustoa tai parmesaania)

Keitä nauhapasta pakkauksen ohjeen mukaan.

Kuori ja lohko punasipuli ja viipaloi valkosipulinkynnet.

Pese ja paloittele fenkoli.

Huuhdo, valuta ja suikaloi mangoldi.

Kuumenna öljyä pannulla ja kuullota sipulilohkoja keskilämmöllä, kunnes ne ovat hieman pehmenneet. Lisää valkosipulit ja fenkoli ja sekoittele muutaman minuutin ajan.

Lisää mangoldisuikaleet, mausta seos ja sekoita, kunnes mangoldi on kuumentunut kauttaaltaan.

Paloittele saksanpähkinöitä hieman ja lisää ne mangoldin joukkoon.

Valuta pasta kevyesti ja kaada takaisin kattilaan. Kaada joukkoon mangoldiseos ja sekoita. Ripottele pinnalle halutessasi vuohenjuustoa murusina tai parmesaania lastuina. Tarjoa välittömästi.

Huom! 

Mangoldi kerää solukkoonsa nitraattia, kuten pinaatti, joten sitä ei saa tarjota alle vuoden ikäisille.

Mansikkatorttu

Mansikka-aikaan on ihan pakko leipoa joku mansikkainen herkku. Tätä meillä kaikki toivovat. Torttu ei ole kovin makea ja täytteen mansikat saavat ihanan makusilauksen tuoreista pihamaan yrteistä. Mansikat marinoituvat mehukkaiksi sillä aikaa, kun torttupohja valmistuu.

Välillä leivon taikinasta paksun suorakaiteen muotoisen levyn, jaan kahdeksaan ruutuun, paistan, halkaisen ja täytän. Näin saan jokaiselle oman "leivoksen".

Mansikkatorttu

8–10:lle 

Taikina 
3 ½ dl vehnäjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
2 tl leivinjauhetta
3/4 dl sokeria
100 g voita
1 3/4 dl maitoa 

Täyte 
nippu minttua tai sitruunamelissaa
½ dl sokeria
1 l mansikoita
1 ½–2 dl kermaa
1 tl vaniljasokeria 

Pinnalle tomusokeria

Hienonna mintun tai sitruunamelissan lehdet aivan hienoksi ja sekoita sokerin kanssa.
Viipaloi mansikat kulhoon ja sekoita joukkoon maustettu sokeri. Anna marjojen mehustua jääkaapissa.
Pane uuni kuumenemaan 200 asteeseen ja voitele irtopohjainen (halkaisija 20 cm) kakkuvuoka.
Yhdistä vehnäjauhot, kaurahiutaleet, leivinjauhe ja sokeri.
Leikkaa kylmä voi pieniksi kuutioiksi ja lisää kuivien aineiden joukkoon. Sekoita yleiskoneella tai nypi sormin, kunnes seos on murumaista.
Lisää maito ja sekoita. Sekoita mahdollisimman vähän.
Levitä taikina vuokaan ja paista uunin alatasossa noin 25 minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla. 
Jäähdytä torttu ja halkaise kahtia. Siirrä pohjalevy tarjoiluvadille.
Vatkaa kerma vaahdoksi ja mausta vaniljasokerilla. Levitä vaahto tortun pohjalevylle ja nostele mansikat päälle. Nosta päällilevy mansikoille, sirottele pinnalle tomusokeria ja tarjoa heti.

Pihakuulumisia

Tämän polun näkymää ei enää ole. Haikeana huokailen.

Vasemmalla oleva säleikköomenapuu ja katajat on kaadettu. Kuunliljat ja taponlehdet olen siirtänyt väliaikaispenkkeihin. Säleikköomenapuu oli lahottanut seinän!

 Purkuvaiheessa paljastui ikkunan alta pätkä lahoa hirttä.

Onneksi on asiantunteva työmies ja ahkeria apulaisia.

Vaikka nyt näyttää tältä, aion nauttia kesästä ja jasmikkeen tuoksusta. Iloitsen myös ullakolta löytyneistä aarteista.

Vasemman puoleinen uunipannu on tosi tukeva ja ajattelin huoltaa sitä hieman ja leipoa sitten mustikkapiirakkaa nostalgiahengessä, mutta uunipannu ei mahtunutkaan uuniini. Kyllä minä pannuille käyttöä keksin, ihan varmasti. Ne ovat minusta niin hienoja.